aerialballet

Saavuimme kotiin torstaina 8.2. klo 16.30. Meidän piti olla perillä jo aamuyhdeksältä mutta Thai Airwaysin lento Bangkokista saapui Tukholmaan reilun puoli tuntia myöhässä ja täten myöhästyimme jatkolennolta. Arlandan transithallin baari tuli tutuksi kun kökötimme lähes 7 tuntia samassa pöydässä. Onneksi jääkaapissa oli englantilaista Bishop´s Finger -olutta.

Pirkkalassa oli kiva kävellä koneesta terminaalirakennukseen sisälle kun pakkanen puraisi lujaa kevätvaatteisiin sonnustautuneita matkustajia.

Venttasimme vielä tovin omassa rappukäytävässä matkalaukkujen kanssa kun meillä ei ollut turvalukkomme avainta mukana emmekä olleet huomanneet pyytää postin- ja kukkienhoitajaa jättämään lukkoa auki, mutta hän onneksi pääsi tuomaan avaimen heti. Taisi olla meidän pisin yhtäjaksoinen matkustusrupeama tuo Phnom Penh - Tampere, yhteensä 28,5 tuntia.

Australia-kansiossa on vielä parikymmentä kuvaa lisää ja lisäksi kokonaan uudet kansiot Bangkok ja Cambodia. http://aerialballet.myphotoalbum.com

Loput matkapäiväkirjasta on vielä tulossa, joten check often.

M&J, Kaleva, Tampere

Terveiset Kambodzan pääkaupungista Phnom Penhistä. Pian tsekkaamme ulos viimeisestä hotellistamme, teemme vielä pienen kaupunkikierroksen ja illansuussa lähdemme kohti lentokenttää josta on lento Bangkokin ja Tukholman kautta Tampereelle. Viime viikko tässä maassa, pääkaupungissa ja Siem Reapissa Angkorin temppelialueilla on ollut kulttuurishokeeraava, ystävällinen, lämmin ja silmiä avaava kokemus. Näistä tunnelmista enemmän kunhan kirjoitamme matkapäiväkirjan valmiiksi lähipäivinä. On ollut hieno matka taas, haikeaa lähteä mutta uusia suunnitellessa !!!

Australia-kansiossa on vajaa viisikymmentä uutta kuvaa Tasmaniasta ja Queenslandista.
http://aerialballet.myphotoalbum.com

Ja alla muutama uusi päiväkirjamerkintäkin...

7.2.2007. Mikko ja Jarna, Raffles Le Royal Hotel, Phnom Penh, Kingdom of Cambodia

Tiistai 23.1.2007.

Söimme aamiaisen kulmakahvilassa ja kävimme kävelemässä hetken rannalla. Surfers Paradisessa on myös maailman korkein asuintalo, juuri valmistunut futuristinen Q1 Tower. Sen yläkerrassa 220 m:n korkeudessa oli tarjolla ylihintainen maisemakierros mutta kannatti se nähdä. Rantaviiva ja lukuisat sisämaahan ulottuvat laguunit ja vesiväylät realisoituivat paremmin yläilmoista. Korkeutta torniin on saatu lisää istuttamalla katolle vielä 100 m korkea näyttävän näköinen masto. Tornista tulee kauempaa katsottuna mieleen joku tieteiselokuvan avaruusrakennuksen ja vapaudenpatsaan sekoitus.

Haimme iltaevääksi bottleshopista sixpackin XXXX-olutta ja lähdimme – yllätys yllätys - eläimiä katselemaan, tällä kertaa Currumbin Wildlife Sanctuaryyn, joka taisi olla koko tämän reissun eläinkohokohta. Kyseessä on melkein New South Walesin rajalla oleva keskikokoinen eläinpuisto, jossa on runsaasti tilaa ja eläimillä silminnähden hyvät oltavat. Kärsivällinen odotus palkittiin tänään kun näimme hereillä olevia karvanokkavompatteja. Yes. Lisäksi saimme kuvattua melko hyvän aikuisviihde-elokuvan jossa pääosassa näyttelivät kengurut.

Emme olleet juurikaan suunnitellet tämän viikon ohjelmaa etukäteen. Päätimme pienen Rough Guiden lukemisen jälkeen lähteä yöpymään johonkin lähellä olevista luonnonpuistoista. Lamington National Park sijaitsee Gold Coast Hinterlandissa, eli takamailla. Takamaat on vuoristoinen linja rantakaupunkien ja Outbackin välissä, muutama kymmenen kilometriä merestä länteen. Ajoimme illan hämärtyessä vuorille neljänkymmenen kilometrin pituisen serpentiinitien päähän Lamington Parkissa sijaitsevaan O´Reilly´s Guesthouseen. Tiestä ei meinannut tulla loppua millään ja hämärän aikaan liikkelle lähteviä wallabeja ja pademeloneja (tosi pieniä kenguruita) hyppi tiellä jo vähän liikaakin.

O´Reilly´s on 1920-luvulta lähtien saman suvun hallussa ollut majatalo joka on parin viimevuosikymmenen aikana kasvanut todella suosituksi loma- ja virkistäytymispaikaksi. Meidän piti olla vain yö ja lähteä seuraavana päivänä katselemaan itseksemme luonnonpuistoa, mutta toisin kävi. Talon ystävällinen lähes luksusluokan ilmapiiri oli vastustamaton ja sai meidät jäämään. Illastimme majatalon ravintolassa ja katselimme pademelonien hyppimistä pellolla huoneemme terassilta.

Maanantai 22.1.2007.

Aamiainen oli tuotu huoneeseen ja sen nautittuamme kävimme vielä kuvaamassa Richmondin siltaa.

Hobartin kentältä Richard Bransonin firman koneella takaisin Brisbaneen ja auto taas alle ja menoksi Gold Coastille. Australian ykkösrantakohde on ollut suosittu jo vuosikymmeniä ja alkuperäisen Surfers Paradise –hotellin ympärille on kasvanut valtava pilvenpiirtäjähotellien keskittymä. Hiekkaista rantaviivaa on satoja kilometrejä mutta juuri Surfers Paradisen kohdalla hotelli- ja liikekeskittymä on suurin. Tämä oli nähtävä, ei välttämättä kummankaan meidän mieleen mennä sardiineina makaamaan tuhansien aurinkoturistien keskelle, mutta kokemuksena ainutlaatuinen silti. Otimme huoneen Chateau Beachsidesta joka on 10-kerroksinen kunnon 60-70-luvun arkkitehtuurin taidonnäyte rantabulevardin varrella. Sinänsä aivan ok apartment-hotelli jossa on myös uima-allas ja porealtaat. Illalla pyörimme kaupungilla välillä käyden oluella ja ostellen levyjä ja muita tuliaisia. Hotellikadullamme oli kreikkalainen ravintola jonka saganakit ja souvlakit sopivat tähän hetkeen kuin kirves päähän. Damn good.

Sunnuntai 21.1.2007.

Sänky oli muuten varmaan paras missä on tullut nukuttua. Isäntä kehuikin panostaneensa siihen kokeiltuaan useita erilaisia sänkyjä. Kaikki vieraat kuulemma ovat kehuneet. Aamiaisen jälkeen ajoimme syvemmälle lounaisen Tasmanian metsää Tahune Forest Reserveen jonne on rakennettu puiden latvoissa kulkeva 600 m pitkä ”airwalk”. Costa Ricassa näitä nähtävyyksiä oli useita. Tämä oli kyllä henkeäsalpaava varsinkin kun kävelyn viimeinen osuus riippui ”ilmassa” huojuen Huon Riverin yllä. Maisema oli kerrassaan komea ja kameraan liian iso. Metsän siimekseen johtavan 30 km pitkän mutkaisen Arve Roadin varrella on myös ”Big Tree”, yksi maailman suurimmista puista. Ympärysmitta ja muut eivät jääneet mieleen mutta järjettömän kokoinen puu siellä jököttää.

Meidän piti käydä vielä tutustumassa Geevestonin pikkukaupunkiin, mutta alkoi rankkasade ja tyydyimme ostamaan lähikaupasta juustoa ja kinkkua ja söimme Rossin leipomosta saamamme leivät ajaessamme Hobartin lähellä sijaitsevaan historialliseen Richmondin kaupunkiin, jossa on Tasmanian vanhin silta 1823-vuodelta. Majoituimme Richmond Arms-pubin takana sijaitsevaan vanhaan tallirakennukseen joka toimii nykyään pikkumotellina, sitten suuntasimme tämän paikan eläinnähtävyyteen Zoo Doo Wildlife Parkiin kuuden kilometrin päähän Richmondista. Siellä näimme perinteisten aussieläinten lisäksi myös vuohia, possuja, kameleita, alpakoita ja apinoita. Erikoisuutena olivat valkoiset kengurut joita emme tähän mennessä olleet nähneet missään. Zoo Doo vaikutti ystävälliseltä ja hyvin pidetyltä paikalta vaikka maasto olikin rankkasateiden runtelema ja kengät sen mukaisessa kunnossa. Australian eläinpuistot eivät ole tavanomaisia eläintarhoja, eli eläimet eivät yleensä ole häkeissä vaan vapaina laajoissa aitauksissa joihin ihmisetkin pääsevat sisään. Tämän mahdolistaa se, että Australiassa ei juuri ole vaarallisia eläimiä (käärmeitä ja krokoja lukuunottamatta) ja perinteisiä eläintarhoja muiden maanosien eläimineen on huomattavasti vähemmän.

Richmond on hyvin samanoloinen vanha pikkukaupunki kuin aiemmin kuvailemamme Ross. Pienestä käsityöliikkeestä ostimme itsellemme tuliaisiksi Huon-männystä tehtyjä tuotteita. Söimme ja joimme illan Richmond Armsissa. Taas oli käynnissä Commonwealth Games, jotka näyttivät olevan ausseille kuin lätkä ja tapanikansa suomalaisille.

Näin päättyi Tasmanian osuus. Ikävä jää tänne, päätimme että aina kun tulemme Australiaan käymme myös Tasmaniassa. Paikka on juuri meidän makuumme koska pidämme luonnosta, eläimistä, vanhanaikaisuudesta, oluesta ja kauniista kaupungeista. Tasmania versus Scotland ?? Emme osaa sanoa kumpi voittaa. Toivottavasti tilaisuuksia vierailla saarella vielä tulee.

Lauantai 20.1.2007.

Aamupesut jäivät vähiin, koska Rossin alueella on ongelmia veden laadun kanssa. Siitä on löydetty levää eikä tilannetta ole saatu korjattua. Omistajapari kehotti olemaan käyttämättä vettä muuhun kuin pakolliseen pesemiseen. Aamiaisella oli tarjolla jälleen leipomon tuotteita, ja runsaalla kädellä. Tarjottimella tuotiin erilaisia leipiä ja kroissantteja ja mukana tuli myös muovipussi mukaan ottamista varten koska kaikkea ei kuitenkaan jaksanut syödä. Teimme vielä pienen ajelun kylässä ja tsekkasimme kirkon.

Lähdimme ajamaan jälleen Central Plateaun pikkuteitä järvialueita kohti. Yhdessä vaiheessa tie kipusi pilvien tasalle ja näkyvyys hukkui täysin. Tie oli lisäksi serpentiinimallista, joten siellä ylhäällä jo vähän pelotti kuin eteen näki n. kolme metriä. Pian suunta sitten vaihtui alaspäin ja matkamme jatkui Great Lakelle ja Arthur´s Lakelle. Ajoimme pikku hiekkatietä Cramps-nimiseen kalastajakylään ja Arthur´s Laken rannalla olevaan mökkiyhteisöön. Mökkejä on vierivieressä, joten suomalainen kesämökki-sana ei kuvaa yhtään noita asumuksia. Central Plateau ja myös järvet ovat noin 1000 m. meren pinnan yläpuolella ja maisema on goottilaisen karu.

Bonorong Wildlife Park oli vuorossa tämän päivän eläinaiheena. Matkalla sinne pysähdyimme ennen Bothwellia tien varressa katsomaan Steppe´s Sculptures –patsaskokonaisuutta, jonka Stephen Walker –niminen ukko on sinne veistänyt. Kyseessä on 12 patsaan ympyrä metsässä, patsaat kuvaavat tasmanian eläimiä ja elämää. Mystinen paikka. Kävelimme jonkun matkaa syvemmälle sankkaan metsään ja olimme taas varmoja että siellä oli joku muukin, vaikka autoja ei parkkipaikalla näkynyt !!! Vähän matkaa eteenpäin ajettuamme näimme tien laidassa opossumin, jota pysähdyimme katselemaan. Tuijotimme toisiamme kymmenisen minuuttia ja sitten opossumi sai tarpeekseen ja löntysti pellon siimekseen.

Bonorongia oli kehuttu kaikissa opaskirjoissa yhdeksi parhaista eläinpuistoista mutta me olimme toista mieltä. Olemme käyneet niin monissa, että jo eläinten käyttäytymisestä näkee heti jos jotain on vialla. Hyvä etteivät kengurut päälle käyneet kun tulivat kerjäämään ruokaa. Ilmiselvästi kavereita pidettiin nälässä. Ensimmäistä kertaa kuulimme koalan äänen kun yksi iso uroskoala huusi uusien eukalyptus-lehtien perään. Henkilökuntaa ei näkynyt mailla halmeilla, kunnes näimme yhden eläintenhoitajan juoksevan lujaa puiston toiselle laidalle. Vähän päästä näimme vanhemman miehen jonka silmäkulma oli teipattu ja siinä näkyi tuoretta verta. Liekö emu nokkassut, se ei meille selvinnyt. Jo viime kerralla Australiassa meitä puistatti Adelaide Hillsillä oleva Gorge Wildlife Park, jossa tunnelma oli samankaltainen: liian pieniä häkkejä, outo henkilökunta tai sen puute, hermostuneet ja muutenkin omituisesti käyttäytyvät eläimet. Hyvä ettei poru päässyt, meistä on tainnut tulla kettutyttöjä kummastakin.

Lähdimme pois, söimme Kentucky Fried Chickenissä ja ajoimme taas Hobartin läpi Huon Valleyyn D’Entrecasteaux Channelin vartta pitkin. Etelään päin ajettaessa maisema alkoi muuttua yhä pohjoismaalaisemmaksi, suuria Huon Pine –puita, kalastajasatamia ja nukkuvia pikkukaupunkeja. Pysähdyimme Franklinin kylään, jossa majoituimme erittäin viehättävään Huon Franklin Cottage –Bed & Breakfastiin, jota piti keski-ikäinen pariskunta. Huoneessamme oli kirja, jossa kerrottiin jo edesmenneestä avioparista, talon alkuperäisistä asukkaista, jotka olivat eläneet huoneessamme koko avioliittonsa ajan. Seinillä oli valokuvia menneistä ja nykyisistä ajoista ja asukkaista. Kiehtovaa tietää paikkojen historiasta tuolla tavoin. Nykyinen emäntä harrastanee teatteria, talo oli niin täynnä kaikkea teatteri- ja elokuvarekvisiittaa. Lisäksi oli kiva mennä itseä reilusti vanhempien ihmisten kotiin, jossa kuunneltiin Crowded Housen levyä stereoista.

Kävelimme vielä n. kilometrin päässä olevaan Franklin Taverniin jonka talvipuutarhassa nautimme muutamat Cascade –panimon tuotteet. Viereisellä kujalla oli parinkymmenen ilmeisesti paikallisen nuoren ja muutaman reppureissaajan porukka jotka kuuntelivat ghettoblastereistaan musaa ja ryyppäsivät. Sisällä istui muutama vanha äijä sekä me, ja stereoista kuului Edith Piafin ääni. Oli jo piemä kun kävelimme tien vartta taskulampun avustuksella takaisin majataloomme. Yösirkkojen laulu oli valtavaa, olisipa ollut desibelimittari mukana.

Perjantai 19.1.2007.

Aamulla otimme osaa lipun hintaan sisältyneelle tutustumiskierrokselle jonka veti hyypiö nimeltä Tom. Heppu näytti aivan Aku Ankan sudenpentutarinoissa olevalta partiokenraalilta. Myös lyhyt laivakierros oli luvassa Isle of the Deadin ympäri, hautausmaasaari siis johon vangit pääsivät lepoon. Olisihan tuolla viettänyt vaikka koko päivän, alue on suuri ja suurin osa taloista ja raunioista on avoinna yleisölle. Päätimme kuitenkin jatkaa M & J´s Rushtouria ja sännätä seuraaviin kohteisiin. (Matkustamisemme on joskus aikamoista hässäkkää kun haluamme aina nähdä mahdollisimman paljon ja joskus rauhoittuminen ja paikalleen pysähtyminen on hankalaa, siksi nimitämme matkojamme joskus Rushtoureiksi.)

Tasman Peninsulan rannikolla on muutama luonnonoikku kun vesi on miljoonien vuosien saatossa muovannut rantaviivaa ja kalliota. Tasmanian Arch ja Devil´s Kitchen muistuttavat hieman Victorian osavaltiossa olevalla Great Ocean Roadilla olevia luonnon nähtävyyksiä, tosin tällä kertaa niitä sai katsella korkealta kalliolta, joka taas oli entistä henkeäsalpaavampaa. Matkalla Tasman Peninsulan rannikolle on kylä nimeltä Dootown. Siellä olevat asukkaat ovat ristineet talonsa ja autonsa esim. Doolittleksi, Doowopiksi, Love-MeDooksi ym. Söimme Doo-lis-hus -nimisestä asuntovaunukojusta ostamamme jäätelöt parkkipaikalla jossa tavanomaisen ”Don´t Park Here” –kyltin sijasta oli kylttejä: ”Doo Park Here”. Pimeetä.

Tasmanian koko realisoitui päissämme seuraavien tuntien aikana kun ajoimme Something Wild –eläinpuistoon Mt. Field National Parkin lähelle. Kartasta katsottuamme tuntui, että sinne ajaa tunnissa mutta matka kesti melkein kolme tuntia. Tasmania on suunnilleen Irlannin kokoinen saari, asiaa ei uskoisi kun katsoo Australian karttaa ja pikkuruista Tasmaniaa mainlandin alapuolella. Manner-Australia on suunnilleen samankokoinen kuin USA tai vanha Eurooppa lukuunottamatta Brittein saaria ja Skandinaviaa. Sitä on vaikea käsittää ennen kuin ajaa jonkun pitkän matkan maassa. Viime vuonna ajoimme Melbournesta Alice Springsiin ja siihen meni viikko. Toki katsoimme muutaman nähtävyydenkin välillä, vaikka joinakin päivinä ajoimme 600-700 km. No, nyt lähti rönsyilemään. Tasmania on siis toki pieni Australian mittapuun mukaan mutta tiet ovat kapeita ja mutkittelevia joten matkoihin kuluu aikaa. Ja varsinkin etelässä kaikki tiet tuntuvat kulkevan pääkaupunki Hobartin kautta joten kiertoa tulee senkin takia.

Something Wild on pieni eläinpuisto, jonka vierestä kulkee joki, jossa on platypus-nimisiä otuksia eli suomeksi vesinokkaeläimiä. Tyypillä on ankan nokka ja saukon vartalo. Se on nocturnal animal, eli liikuu pääasiassa öisin. Se on echidnan eli nokkasiilin lisäksi ainoa eläin maailmassa joka munii, mutta silti imettää kuten nisäkäs. Lisäksi vesinokkaeläin on ainoa myrkyllinen nisäkäs, sen jalassa on myrkkypistin joka auttaa saalistamisessa. Omituinen epeli siis. Emme bonganneet joesta niitä kuitenkaan. Vompatit nukkuivat mutta paholaisia, kenguruita ja wallabeja oli yllinkyllin jälleen.

Arvoimme illan määränpään. Länsi-Tasmaniassa oleva Queenstown oli melko kaukana, emme olisi kerinneet sinne ennen iltakymmentä, joten ajoimme pikkuteitä Midlandsiin Rossin pikkukaupunkiin. Ajoimme satakunta kilometriä keskimaata, joka tuntui nukkuvan ikiunta. Maisema muistutti mielikuvaa vanhasta Englannista, toisaalta oli hyvin vehreää paikoin ja sitten taas oli karun näköisiä nummia, jossa kelopuut vain pönöttivät yksinäisinä. Aurinko oli jo laskemassa ja maisemaan sopi hienosti Moody Bluesin ”Days Of Future Passed”-levy. Tällä ajomatkalla näimme myös ensimmäiset kengurut ”livenä”.

Tasmanian ”Keskimaassa” on monta pientä 1800-luvulta peräisin olevaa kaupunkia, jotka ovat ylensä joen varteen rakennettuja. Ross on kuulemma niistä idyllisin ja tuohon mielipiteeseen on vaikea olla yhtymättä. Pikkukaupunki on täynnä pieniä putiikkeja, kahviloita, leipomoita ym. Kaunis kirkko ja historiallinen silta ovat nähtävyyksiä, joita ei ensimmäisenä tulisi mieleen olevan Australiassa, lähinnä ehkä Skotlannissa tai Cotswoldsin alueella Englannissa. Söimme Man O´Ross –pubissa ja istuimme hetken sen puutarhassa. Majoituimme Ross Bakery Inn –majataloon jota piti nuorehko pariskunta, pitivät myös samassa talossa olevaa leipomoakin. Majatalon takkahuoneessa oli tarjolla leipomon tuotteita free of charge, istuimme hetken ennen kuin siirryimme yläkerran huoneeseemme nauttimaan Port Arthurista ostamaamme punaviiniä.

...uusia kuvia. Vielä parikymmentä uutta kuvaa kansiossa French Polynesia ja uusi kansio Australia jossa kuvia 18.1. saakka. Olemme nyt Kambodzan pääkaupunki Phnom Penhissä ja täällä pitkästä aikaa toimii netti hotellihuoneessa, joten blogin päivitys ja kuvien lataaminen onnistuu vihdoin jouheasti.

http://aerialballet.myphotoalbum.com

... Ja on tuossa alla vähän uusia tarinoitakin.

M&J, Bougainvillier Hotel, Sisowath Quay, Phnom Penh, Cambodia