keskiviikkona, helmikuuta 07, 2007
Rushtours...
Perjantai 19.1.2007.
Aamulla otimme osaa lipun hintaan sisältyneelle tutustumiskierrokselle jonka veti hyypiö nimeltä Tom. Heppu näytti aivan Aku Ankan sudenpentutarinoissa olevalta partiokenraalilta. Myös lyhyt laivakierros oli luvassa Isle of the Deadin ympäri, hautausmaasaari siis johon vangit pääsivät lepoon. Olisihan tuolla viettänyt vaikka koko päivän, alue on suuri ja suurin osa taloista ja raunioista on avoinna yleisölle. Päätimme kuitenkin jatkaa M & J´s Rushtouria ja sännätä seuraaviin kohteisiin. (Matkustamisemme on joskus aikamoista hässäkkää kun haluamme aina nähdä mahdollisimman paljon ja joskus rauhoittuminen ja paikalleen pysähtyminen on hankalaa, siksi nimitämme matkojamme joskus Rushtoureiksi.)
Tasman Peninsulan rannikolla on muutama luonnonoikku kun vesi on miljoonien vuosien saatossa muovannut rantaviivaa ja kalliota. Tasmanian Arch ja Devil´s Kitchen muistuttavat hieman Victorian osavaltiossa olevalla Great Ocean Roadilla olevia luonnon nähtävyyksiä, tosin tällä kertaa niitä sai katsella korkealta kalliolta, joka taas oli entistä henkeäsalpaavampaa. Matkalla Tasman Peninsulan rannikolle on kylä nimeltä Dootown. Siellä olevat asukkaat ovat ristineet talonsa ja autonsa esim. Doolittleksi, Doowopiksi, Love-MeDooksi ym. Söimme Doo-lis-hus -nimisestä asuntovaunukojusta ostamamme jäätelöt parkkipaikalla jossa tavanomaisen ”Don´t Park Here” –kyltin sijasta oli kylttejä: ”Doo Park Here”. Pimeetä.
Tasmanian koko realisoitui päissämme seuraavien tuntien aikana kun ajoimme Something Wild –eläinpuistoon Mt. Field National Parkin lähelle. Kartasta katsottuamme tuntui, että sinne ajaa tunnissa mutta matka kesti melkein kolme tuntia. Tasmania on suunnilleen Irlannin kokoinen saari, asiaa ei uskoisi kun katsoo Australian karttaa ja pikkuruista Tasmaniaa mainlandin alapuolella. Manner-Australia on suunnilleen samankokoinen kuin USA tai vanha Eurooppa lukuunottamatta Brittein saaria ja Skandinaviaa. Sitä on vaikea käsittää ennen kuin ajaa jonkun pitkän matkan maassa. Viime vuonna ajoimme Melbournesta Alice Springsiin ja siihen meni viikko. Toki katsoimme muutaman nähtävyydenkin välillä, vaikka joinakin päivinä ajoimme 600-
Something Wild on pieni eläinpuisto, jonka vierestä kulkee joki, jossa on platypus-nimisiä otuksia eli suomeksi vesinokkaeläimiä. Tyypillä on ankan nokka ja saukon vartalo. Se on nocturnal animal, eli liikuu pääasiassa öisin. Se on echidnan eli nokkasiilin lisäksi ainoa eläin maailmassa joka munii, mutta silti imettää kuten nisäkäs. Lisäksi vesinokkaeläin on ainoa myrkyllinen nisäkäs, sen jalassa on myrkkypistin joka auttaa saalistamisessa. Omituinen epeli siis. Emme bonganneet joesta niitä kuitenkaan. Vompatit nukkuivat mutta paholaisia, kenguruita ja wallabeja oli yllinkyllin jälleen.
Arvoimme illan määränpään. Länsi-Tasmaniassa oleva Queenstown oli melko kaukana, emme olisi kerinneet sinne ennen iltakymmentä, joten ajoimme pikkuteitä Midlandsiin Rossin pikkukaupunkiin. Ajoimme satakunta kilometriä keskimaata, joka tuntui nukkuvan ikiunta. Maisema muistutti mielikuvaa vanhasta Englannista, toisaalta oli hyvin vehreää paikoin ja sitten taas oli karun näköisiä nummia, jossa kelopuut vain pönöttivät yksinäisinä. Aurinko oli jo laskemassa ja maisemaan sopi hienosti Moody Bluesin ”Days Of Future Passed”-levy. Tällä ajomatkalla näimme myös ensimmäiset kengurut ”livenä”.
Tasmanian ”Keskimaassa” on monta pientä 1800-luvulta peräisin olevaa kaupunkia, jotka ovat ylensä joen varteen rakennettuja. Ross on kuulemma niistä idyllisin ja tuohon mielipiteeseen on vaikea olla yhtymättä. Pikkukaupunki on täynnä pieniä putiikkeja, kahviloita, leipomoita ym. Kaunis kirkko ja historiallinen silta ovat nähtävyyksiä, joita ei ensimmäisenä tulisi mieleen olevan Australiassa, lähinnä ehkä Skotlannissa tai Cotswoldsin alueella Englannissa. Söimme Man O´Ross –pubissa ja istuimme hetken sen puutarhassa. Majoituimme Ross Bakery Inn –majataloon jota piti nuorehko pariskunta, pitivät myös samassa talossa olevaa leipomoakin. Majatalon takkahuoneessa oli tarjolla leipomon tuotteita free of charge, istuimme hetken ennen kuin siirryimme yläkerran huoneeseemme nauttimaan Port Arthurista ostamaamme punaviiniä.
# posted by Mikko Kangasjärvi @ 5:33 ap. 
