aerialballet

25.12.2005. Hotel Hanga Roa, Isla de Pasqua

Koska tanne blogiin on vahan tylsa laittaa paljon kuvia, avasimme fotoalbumin osoitteessa http://aerialballet.myphotoalbum.com Ei siellakaan vasta oo kun muutama hassu kuva kun taalla saarella on vain modeemiyhteys, ei jaksa kauheen kauaa istua koneen aaressa. Hyvaa joulunjatkoa. Huomenna lahdemme takaisin mantereelle Santiagoon ja sitten Cuscoon, Peruun.

Mikko ja Jarna

20.12.2005. Castelar Hotel, Avenida de Mayo, Buenos Aires

No niin, nyt alkaa ensimmäinen periodi olla lopuillaan. Tulimme juuri jäähyväiskävelyltä kaupungilta ja hieman haikea olo on siirtyä eteenpäin. Tämä on toisaalta vähän omituista, koska normaalimatkallahan nyt olisi lähtö kotiin. Monet paikat vaan ovat sellaisia, että ne oppii jotenkuten tuntemaan aika nopeasti ja sitten niihin kiintyy. Niin taisi käydä nytkin, tietyt Buenos Airesin barriot (kaupunginosat) jättivät lähtemättömän vaikutuksen. Kerrataanpa vähän mitä on tapahtunut.

Pari ensimmäistä päivää meni lähestulkoon täysin lepäillessä ja hieman ottaessa tuntumaa lähinnä kaupungin keskustaan. Ensimmäinen fiilis, joka BA: sta jää mieleen on aika eurooppalainen. Väkeä on vaan paljon enemmän ja kerjäläisiä (varsinkin lapsia) on valitettavasti paljon. Opportunismi kukoistaa; vaikka palvelu onkin pääosin hyvin ystävällistä, rahasta saa vähän liian usein liian vähän takaisin ja hinnat saattavat yllättäen hieman pompsahtaa… Tarkkana saa siis olla. Katukuvassa pistää silmään myös neon- ja mainosvalojen määrä, niitä on yhtä paljon kuin Tokiossa, ei kovin eurooppalaista sekään. No kuitenkin, Buenos Aires ei välttämättä ole mikään sysi-etelä-amerikkalainen kaupunki.

Perjantaina 9.12. oli jo edessä hotellin vaihto, eka hotla oli varattu vain kolmeksi yöksi. Lähdimme kuitenkin aikaisin aamulla metsästämään matkatoimistoa joka myisi meille reissun Iguassun putouksille Brasilian rajalle. Florida-kadulta löytyi Travel Store, jossa ystävällinen ja hyvää englantia puhuva Sergio Nino varasi meille matkan Puerto Iguazuun seuraavalle viikolle ja vieläpä uuden hotellin Buenos Airesista. Hommat sujuivat muuten varsin mainiosti, mutta aikaa koko toimitukseen kului reilusti yli tunti, jonka aikana juoksin kaksi kertaa pankkiautomaatilla kun luottokortilla ei voinut maksaa muuta kuin LAN Argentinan lennot.

Uusi hotellimme oli nimeltään Argentina Tango Hotel. Tangosta siellä ei ollut tietoakaan, mutta muuten olimme kovin tyytyväisiä. Hotellin hienouksiin kuului suht moderni, iso, avara huone sekä laajakaistayhteys nettiin. Myöhemmin iltasella päätimme lähteä ensimmäiselle kunnon pubikierrokselle. Suuntasimme San Telmoon Plaza Dorregolle, josta aloitimme vaelluksen. Peribrittiläistyylisessä Gibraltar-pubissa tutustuimme paikalliseen lakimieheen nimeltään Javier Ignacio Paz, joka yllätys yllätys tiesi Suomestakin yhtä sun toista. Oli nähnyt pari Aki Kaurismäen filmiäkin. Valitteli vain, että on vähän epäloogista olla lakimies ja asua vanhempiensa luona. Kansalaisten talous Argentiinassa vuoden 2002 devalvaation jälkeen ei kaikkien kohdalla ole ollut mikään mieltä ylentävä.

10.12.2005. Lauantaipäivä menikin sitten nukkuessa. Aamiaisjärjestely Tango Hotellissa oli hoidettu läheiseen Suitu-kahvilaan, jossa aamiainen oli hyvin miellyttävä kokemus. Oli tarkoitus vielä elbata hetki, mutta Mikkoon iski joku tsetse-kärpäsen purema ja tuli nukuttua koko päivä. Suunniteltu Palermon retki siirtyi sunnuntaille. Myöhemmin lähdimme vielä pubikierrokselle: Florida Garden, Dada, Druid Inn, Kilkenny ja joku viides baari jossa joimme tripla-caipiroskat ja tulimme melkoiseen bofooriin.

11.12.2005. (Sunnuntai) Tänä aamuna ilmeisesti Suitu oli kiinni, koska aamiainen oli Lavalle-kadulla Valerie-kahvilassa. Sen antimet eivät vetäneet vertoja Suitulle. Ajoimme metrolla Plaza Italialle Palermon barrioon. Ensiksi löysimme itsemme ”yllättäen” eläintarhasta. Olimmepa misssä tahansa reissussa niin kaikenmoiset paikat missä on eläimiä täytyy käydä tsekkaamassa. Myöhemmin kävimme kaupassa ja ostimme syötävää josta nautimme rauhallisella Palermon asuinalueella. Kävelimme sitten Palermo Viejoon jossa vietimme iltapäivän katsellen ihmisiä ja maailman menoa. Plaza Palermo Viejon reunalla oli varsin viehättäviä kahviloita ja Plazoleta Cortazarin markkinahumun liepeillä katsastelimme toimintaa El Taller-nimisen baarin terassilla. Pois tullessamme ajoimme metrolla Tribunales-kaupunginosaan, jossa kävimme vielä kahvilla ja konjamiinilla La Giralda-kahvillassa ja Lavalle-kadulla söimme herkulliset ja ylimitoitetut liha-annokset vielä myöhään.

12.12.2005. (Maanantai) Iguassun retki Taksi vei meidät paikalliselle Aeroparque –kentälle, josta lähti lento 13.15. Cataratas Iguazuun. Meitä vastassa oli Anderson –niminen brasilialainen heppu. Majoituimme Latino Hotelliin Puerto Iguazun pikkukaupunkiin. Tuhannen kilometria pohjoisempana olimme, ja se tuntui säässä. Olimme tropiikissa. Pakko oli käydä paikallisesta turistikaupasta ostamassa safarihattu, koska lippis jäi kotiin. Tälle päivälle ei sen kummempaa ohjelmaa ollut enempää, joten nautimme helteestä ja paikan rauhallisuudesta nimettömässä, erään bussi- ja taksipysäkin yhteydessä olevassa ulkoilmabaarissa. Hotellin majoitukseen kuului puolihoito, joten kahdeksalta illalla menimme vielä illalliselle. Ruoka oli hyvää, mutta palvelu oli kovin kummallista. Tarjoilijat säikähtivät ja pakenivat jos heiltä tiedusteli englannin taitamista. Ja kun kysymys ei ollut siitä, ettemmekö me osaisi sanaakaan espanjaa, vaan eivät suostuneet edes kuuntelemaan. Toinen juttu oli se, että jos johonkin pöytään tuli asiakkaita, se pöytä palveltiin aina ensin loppuun asti, edes juomatilausta ei käyty kysymässä muualta välillä. Joustavaa, mutta totta:=)

Pari matkavinkkiä:

- Älä kysy ”Do you speak English?”. Homma tyssää heti alkuunsa. Aloita vaan englanniksi ja jos ei tunnu pelittävän, heitä espanjaa sekaan, kyllä asiat hoituvat.

- Älä koskaan pidä valmiiksi rahaa esillä kun aiot maksaa. Jos sulla on esim. 50 peson seteli kädessä kun huutelet laskua niin voit olla varma, että hinta on juuri se, eikä yhtään vähempää.

- Vaikka tilaisit vain juotavaa kannatta pyytää menu, siinä lukee kuitenkin hinnat, sen jälkeen hintaa on vaikeampi pompsauttaa.

13.12.2005. (Tiistai) Aikainen herätys ja aamiainen samaisessa Latino-ravintolassa kuin illallinenkin. Tämä toimi kuitenkin huomattavasti paremmin, koska se oli buffet-tyyppinen ratkaisu. Sitä paitsi tarjottavat olivat aikas hyviä. Anderson ja kuski hakivat meidät kahdeksalta. Teimme n. viiden kilsan kävelyretken Argentiinan puoleiseen Iguazun luonnonpuistoon. Tältä puolen pääsimme tarkastelemaan putouksia ihan lähietäisyydeltä, ylä- ja alapuolelta. Korkeudet olivat välillä päätähuimaavia, kun kävelimme vartavasten rakennettuja siltoja pitkin. Bongasimme aivan ihastuttavan coati-eläimen (pussieläin, joka kiipeilee puissa ja syö lehtiä), jättikokoisen tiikerimuurahaisen ja erilaisia liskoja. Näky putouksilla oli henkeäsalpaava ja tuntui, että argentiinalaiset pitävät paikasta hyvää huolta. Ainoa huvittava yksityiskohta oli näköetäisyydelle putouksista rakennettu Sheraton –hotelli, joka pisti viidakon siimeksestä esiin kuin Silja Operan keula. Kuka helvetti on niin turhamainen, että pitää päästä tommoseen hotelliin.

Tällaisissa paikoissa tulee aina mieleen, että pitäisi päästä tänne ainakin pariksi päiväksi olemaan vain rauhassa, lepäämään ja katselemaan luonnon ihmettä. Ei sitä ihan ymmärrä turistimassojen keskellä. Onneksi olimme liikkeellä niin aikaisin, että pahimmilta ruuhkilta vältyttiin.

Ajoimme vielä Tres Fronteras –nimiseen paikkaan, joka sijaitsi Puerto Iguazun kylän laitamilla. Paikasta näkyi Rio Iguazu ja Rio Parana -joet ja niiden rannoilla kolme eri maata: Paraguay, Brasilia ja Argentiina. Eipä ole muualla tainnut tulla koettua yhtäaikaista näkymää kolmeen eri valtioon.

Päivän ohjelma oli ohitse jo puolenpäivän jälkeen. Kävelimme Puerto Iguazun keskustaan, jossa söimme italialaisessa ravintolassa ja nautimme vielä oluset ”turistiystävällisessä baarissa”, jossa poikkesimme vielä toistamiseenkin, ja aina siellä oli vain turisteja. Päiväunet ja seitsemän maissa meitä tultiin hakemaan Brasilian puolelle illanviettoon. Kyseessä oli ensin illallinen, jossa oli tarjolla buffet-ateria ja lihaa mitä erilaisimmissa muodoissa, joita tarjoiltiin suoraan pöytään n. minuutin välein. Välillä rupesi jo hermostuttamaan, lautanen oli ihan täynnä ja aina vain lisää… Kaikki tuli särvittyä kuitenkin. Ruoan jälkeen oli tarjolla ilmeisesti perinteinen brasilialainen show, jossa oli musaa, tanssia ja akrobatiaa näiden kaikissa muodoissa. Muuten sptektaakkeli oli oikein hieno ja värikäs, mutta äänentoisto ei saanut kovin montaa pointsia. Bändi oli ahdettu meistä katsottuna viimeiseen nurkkaan ja kaikki muu ääni tuli bändin omista pienistä telkänpöntöistä, paitsi keyboardit, jotka tulivat talon PA:sta. Oli se huvittavan kuuloista välillä. Shown jälkeen meidät kyydittiin takaisin Argentiinan puolelle hotelliin. Rajamuodollisuudet olivat muuten mitättömät, paitsi että kengät piti käydä puhdistamassa Brasiliasta tullessa. Weird !!

14.12.2005. (Keskiviikko) Vielä aikaisempi herätys. Klo 7.00 Anderson tuli taas ja matkaan lähdettiin kohti Foz do Iguacun kaupunkia Brasilian puolelle. Noukimme kyytiin sieltä sveitsiläis-ranskalaisen ja espanjalaisen pariskunnan. Ensimmäinen kohde tälle päivälle oli Itaipu Dam, maailman suurin pato ja voimalaitos, joka tuottaa 95% Paraguayn ja 25% Brasilian sähkön tarpeesta. Kokemus sinänsä, mutta ei vetänyt vertoja Arizonan ja Nevadan rajalla olevalle Hooverin padolle, jossa jotenkin käsin kosketeltavammin tuntee sen rakentamiseen käytetyt miestyövuodet ja hiki- ja veripisarat, jotka projektin eteen on vuodatettu. Lisäksi ärsyttävää olivat jenkkityyliset ylisanat ja käsienpesu kaikesta mahdollisesta negatiivisesta, jota tuollainen systeemi esim. luonnolle aiheuttaa. Yllättävää oli, että 70-luvun lopusta vuoteen 2004 mennessä Itaipussa oli vieraillut lähes 10 000 suomalaista.

Matka jatkui sitten Brasilian puoliseen osaan Iguacun luonnonpuistoa. Täältä oli paremmat näköalat katsella putouksia kokonaisuutena. Brasilialaiset ovat myöskin ottaneet enemmän haltuun kaupalliset mahdollisuudet. Jos jonkinnäköistä merchandisea ja ravintolaa oli tarjolla muutaman metrin etäisyydellä putouksista. Söimme välillä ja bongailimme taas coateja ja liskoja.

Matka jatkui Macaco Safarille, jonka ensimmäinen osuus vei meidät sähköisellä junantapaisella syvälle viidakkoon. Yksi osa matkasta taittui kävellen ja viimeinen osuus oli muutaman kilometrin pituinen veneajelu putouksille. Saimme melkoisen kasteen, kun taitava kippari ohjasti venettä pauhaavan ja pyörteisen joen halki aivan melkein putouksen alle. Kaikki vaatteet olivat niin litimärät, että niistä sai vääntää litratolkulla vettä. Kamerat sentään olivat turvassa muovipusseissa. Kokemus oli mieleenpainuva ja erittäin hauska, joskin paikalliseen hintatasoon nähden vähän kallis.

Saavuttuamme hotellille kävimme uima-altaalla, sitten ”turistiystävällisessä” ja illallisella. Tällä kertaa emme meinanneet saada palvelua ollenkaan, kunnes lopulta tarjoilijan, joka ilmeisesti oli jonkin sortin vuoropäällikkö, piti uhrautua. Koko homma kun olisi hoitunut sanoilla ”carne” ja ”cerveza”, mutta miespuolinen kyyppari ei suostunut kuuntelemaan lainkaan kun tiesi, että puhumme englantia. Omituista ja ärsyttävää, mutta kokemus sinänsä sekin.

15.12.2005. (Torstai) Aamiaisen ja checkoutin jälkeen meille jäi vielä muutama tunti aikaa kierrellä kaupungilla ennen kuin meitä tultaisiin hakemaan klo 14.00. Söimme keskustassa sandwichit ja viimeisen tunnin vietimme samassa bussiasemabaarissa, jossa kävimme jo maanantaina. Sama ystävällinen heppu. joka heitti meidät sinne brassishowhun tiistaina, kyyditsi meidät lentokentälle. Meillä oli hyvin luppoaikaa, jonka käytimme valokuvien siirtämiseen tietokoneelle ja iPodiin lentokentän baarissa. Lennon aikana oli yllättävän paljon turbulenssia vaikka taivas oli ihan kirkas. Aeroparquelta menimme keskustaan remisellä, joka on etukäteen tilattu ja maksettu yksityisauto (ei siis ihan taksi).

Loppuajaksi olimme varanneet Buenos Airesista legendaarisen Castelar Hotellin, jossa kirjailija Federico Garcia Lorca vietti taannoin aikaansa. Hotla on kyllä pirun hieno ja historiaa huokuva, mutta pienoisen pettymyksen tuotti henkilökunnan ynseähkö asenne meitä gringoja kohtaan ja se, että lupauksista huolimatta hotellista ei löytynytkään laajakaistayhteyttä. Toisaalta se oli helpotus, koska mikä nyt vähempää kiinnostaisi lomalla kun asioiden hoitaminen. Ja näyttää se hoituvan jotenkuten yleisilläkin koneilla.

Majoituimme, tutustuimme hotellin baariin ja teimme vielä ekskursion Avenida de Mayoa pitkin keskustaan päin. Vähän poikki olimme, kun emme pystyneet kuin Burger Kingiin ja yhdelle oluselle Avenida 9. de Julion varrelle italialaisen ravintolan terassille. Ai niin, hiukoi vielä ja tilasimme parmankinkku-juusto-sandwichit mutta emme vieläkään ymmärtäneet, että koot eivät ole ihan samaa luokkaa kuin kotomaassa, syömättähän niistä jäi suuri osa.

16.12.2005. (Perjantai) Nukuimme pitkään ja hoitelimme iltapäivällä juoksevia asioita netissä. Hermothan siinä meinas mennä. Kun juuri oli alkanut ottaa etäisyyttä Suomessa oleviin asioihin, ne pamahtivat päälle ja muistuttivat siitä, että aikamoisia järjestelyjä vaatisi oikeasti jos meinaisi ottaa ihan totaalisen irtioton kaikesta, niin ettei tarvisi hoitaa mitään eikä olla yhteydessä mihinkään. Hermojen lepuuttamiseksi nautimme muutaman Quilmesin hotellin baarissa ja päätimme suunnata suosikkibarrioomme San Telmoon, jossa kävimme El Britanicossa, Bar Plaza Dorregossa ja sitten menimme Bar Sur- nimiseen tangobaariin, jonne meidät otettiin jonon ohi sisään kun portsari kuuli, että olemme Suomesta. Koko loppuilta vierähtikin sitten siellä. Show oli aikas mahtava. Kaksi tanssiparia ja viisi eri artistia / artistiryhmää esitti periargentiinalaista musiikkia. Yleisö oli lähinnä turisteja, mutta mitä sitten. Paikka oli hienon vanhanaikainen, ihan Twin Peaksia ruutulattioineen, punaisine verhoineen ja käppänätarjoilijoineen, ja koko hoidon hintakaan parin punaviinipullon kera ei tullut mitenkään yltiökalliiksi. Kaiken lisäksi lähtiessämme tilasivat vielä taksinkin valmiiksi, vaikkemme sitä edes pyytäneet. Hieno ilta, ja tulipahan muutama tangoaskel otettua itsekin, kun esiintyvät ”kohtalokkaat” tanssijat hakivat meitä.

17.12.2005. (Lauantai) Alkuperäinen suunnitelmamme tälle päivälle oli lähteä gauchocountryyn San Antonio De Areco –nimiseen pikkukaupunkiin. Menimme jopa aamulla Retiron bussiasemalle ostamaan liput. Sitten iski ajatus, että mitä jos paluubusseja ei enää tulisikaan ja hotelleissa ei olisikaan tilaa. Jarna soitteli ”sujuvasti” espanjaksi muutamaan hotelliin ja kaikki olivat täynnä. Emme siis lähteneetkään.

Suunnitelma B: Yksi barrio, jota emme vielä olleet kolunneet oli La Boca. Menimme metrolla Constitucionin asemalle ja kävelimme sieltä melkoisen dodgy neighborhoodin läpi ensin vanhaan satamaan, jossa haisi lievästi ilmaisten pahalta. Se kuuluisa osa La Bocaa löytyi parinsadan metrin päästä, jonne muinoin italialaissiirtolaiset olivat majoittuneet. Paikka kieltämättä näytti ihan Napolilta ja oli melkoisen touristy area. Nautimme turistihintaiset oluet La Perla-kuppilassa ja kiertelimme aluetta, jossa oli jos jonkinlaista katutaiteilijaa ja –myyjää, kolme samanaikaista musiikkia pauhasi kilpaa eri ravintoloista. Toisaalta kovin viehättävää, toisaalta kammottavaa. Jatkoimme matkaa paikallisbussilla keskustaan, josta kävelimme Parque Colonin kautta Puerto Maderon kaupunginosaan, joka on myös vanhaa satama-aluetta, ja restauroitu ihan Lontoon Docklandsin tyyliin. Eräästä vanhasta satamaparakista löytyi cinemamultiplex, jossa kävimme katsomassa Cameron Diazin ja Toni Colletten tähdittämän ”In Her Shoes”. Onneksi leffat täällä muuten esitetään alkuperäiskielellä, lukuunottamatta lastenleffoja, siis ihan kuin Suomessakin.

18.12.2005. (Sunnuntai) Tänään suunnitelmissamme oli alun perin lähteä Mataderosin kaupunginosaan Gaucho-festivaalille, mutta emme sitten viitsineet, koska ensinnäkään alue ei näkynyt missään kartoissamme, ja kun paikkaa kuvailtiin sanoilla dodgy, seedy ja creepy, ajattelimme, että ei se show kahta suomalaista gringoa kaipaa. Lähdimmekin sinne, minne tuhannet paikallisetkin lähtevät viikonloppuisin, Tigreen. Se on n. tunnin junamatkan päässä oleva kaupunki, josta alkaa laaja suistoalue, jonne pääsee vain veneellä ja joka on täynnä jos jonkinsortin vapaa-ajan asuntoa ym. Lisäksi paikallisia houkuttelee Parque De La Costa –huvipuisto, jossa mekin veneristeilyn lisäksi kävimme. Viikinkilaivoja on useissa huvipuistoissa, mutta kyyti on ilmeisesti kuskista kiinni, nimittäin tämä oli kyllä hurjin missä on tullut oltua. Junalla tulimme takaisinkin. Olisi muuten älytöntä, jos Tampere-Riihimäki –junamatka maksaisi 0,35 euroa ???!!!!

19.12.2005. (Maanantai) Nannalle tuli viimeyönä kuumetta, joten emme uskaltaneet lähteä aamulla Uruquayn puolelle Colonia Del Sacramentoon, joka oli alkuperäinen suunnitelmamme. Odottelimme vähän puolen päivän yli olon parantumista ja sitten lähdimme bussilla San Antonio De Arecoon, jonne jo lauantaina piti mennä. Se on myös suosittu paikallisten viikonloppukohde gaucho-perinteineen. Ihastuttava pikkukaupunki, jossa tosin maanantaina ei ollut oikein mikään auki, mutta se sopi meille oikein hyvin. Paikalliset liikkuvat hevosilla, polkupyörillä tai mopoilla, autoja ei juuri näkynyt. Ruokaa oli aikas vaikea löytää, mutta viimein löytyi La Ochava-niminen kuppila, josta saimme sentään toastit, jotka olivat jälleen suuret ja maukkaat. Bussiasema oli kuuden korttelin päässä kaupungin keskustasta, jonne palasimme yhdeksän maissa illalla. Chevallier-yhtiön bussissa oli kuninkaille tehdyt istuimet ja vähän liian hyvä ilmastointi. Oli myös hienoa nähdä pampaa, joka avautui edessämme joka puolelle silminkantamattomiin.

20.12.2005. (Tiistai) Vähiin käy ennen kuin kokonaan loppuu. Nimittäin tämä matkamme ensimmäinen periodi. Myös tänään kuulostelimme, josko lähdettäisiin Uruquayhin, mutta Nannan sairaus, ilmeisesti jonkin sortin ruokamyrkytys, paheni. Emme uskaltaneet lähteä. Mikko haki iltapäivällä Farmacitystä pahoinvointilääkkeitä ja myöhemmin kävimme syömässä hotellin lähellä olevassa ravintolassa, josta meillä oli aitiopaikat meneillään olevaan mielenosoitukseen joka kesti monta tuntia kulkueineen Avenida de Mayolla. Jokaiselle poikkikadulle asettui tyyppejä joilla oli metalliputkia sun muita, ilmeisesti mahdollista poliisivastarintaa varten. Aika hurjaa touhua näin pohjoismaalaisen näkökulmasta. Banderolleista huolimatta meille jäi epäselväksi, mitä vastaan / minkä puolesta siinä marssittiin. Myöhään illalla kävimme vielä kaupungilla jäähyväiskävelyllä.

Huomenna suuntaamme Pääsiäissaarelle, jota tuskin on liioilla nettiyhteyksillä siunattu. Palaamme mantereelle 26.12. Oikein hyvää ja tunnelmallista Joulua ja kirjoitellaan taas.

Mikko ja Jarna

P.S. vielä Santiagon kentältä, kummatkin ollaan jälleen terveitä ja eteenpäin päästään. Ostimme juuri 30 min. laajakaista-aikaa Chileläiseltä operaattorilta, kohta lähtee Pääsiäissaaren kone, lisäillään valokuvia sitten kun on enemmän aikaa.

8.12.2005 Internet City, Calle Lavalle, Buenos Aires

Hola Amigos !!!

Vasta nyt paastiin kirjoittamaan, kun on hieman heikossa nama yhteydet, kun Argentiinassa ei toimi GPRS, eika meidan kannykkaliittymat ensinkaan. Alkumatka sujui vahan tylsasti kun Iberia hukkasi meidan matkatavaramme, ja ne loytyivat vasta ihan viime tingassa ennenkuin oli aika astua Buenos Airesin koneeseen. Madridissa vietimme 5.12. - 6.12. ajan siis ilman matkatavaroita. Onneksi oli sentaan lompakko mukana.

No, jos jotain huonoa niin aina jotain hyvaakin. BA:n lento oli ylibuukattu, joten meidat upgreidattiin business-luokkaan. Voi veljet, siella olikin hyva matkata 13 tunnin lento. Palvelu oli runsas ja ensiluokkainen.

Buenos Aires on kovin eurooppalaisen oloinen kaupunki ja taalla on kesa. ( +25C) . Pari paivaa olemme tassa lahinna vain ottaneet lunkisti , varsinkin tanaan (8.12.) kun taalla on melkein kaikki paikat kiinni kun on Jeesuksen sikiamisen vuosipaiva., believe it or not.... Uutta hotellia piti varata, mutta ei voita tehta mitaan kun on varauskeskukset kiinni.

Kunhan paasemme yhteyksiin omalla masiinallamme niin kirjoittelemme enemman ja viisaampia.

Hyvaa joulukuun jatkoa !!!!!

Mikko ja Jarna

Jo vuosia olemme puhuneet mahdollisuudesta tehdä maailmanympärimatka. Ajatus alkoi realisoitua keväällä 2005 kun kävi ilmi, että kummallakin meillä olisi vuoden vaihteessa töistä vapaata yli kolme kuukautta. Heinäkuussa heitin ensimmäisen kiven ja puhuin asiasta tutulle matkatoimistovirkailijalle. Elokuussa ensimmäisen reittisuunnitelmamme lennot olivat jo varattu ja sittenhän sitä vasta itsekin tajusi, että tämähän taitaa toteutua. Alkuperäisestä suunnitelmasta jouduimme karsimaan jonkin verran ja reittiä prukattiin useaan otteeseen vielä syksyn mittaan.

Oikeastaan vasta tänään ymmmärrän, että nyt lähdetään, eikä ihan äkkiä tulla takaisin. On ollut erikoista tavata ystäviä ja tuttavia. Ikäänkuin lähtömme olisi jotenkin lopullista. Vakaa aikomuksemme on kuitenkin tulla takaisin, vähän vanhempana ja viisaampana kuin ennen.

Kirjoittelemme tänne aina kuin vaan yhteydet sen sallivat.

Mikko ja Jarna, joulukuun 4. päivä, 2005