aerialballet

11.2.2008. Kaitaia -> Cape Reinga -> Opononi, New Zealand

Tankki täyteen bensaa ja Kaitaiasta vielä satakunta kilometriä pohjoiseen Cape Reingaan, Maorien pyhälle alueelle, jossa he uskovat kuolleiden ihmisten sielujen erkaantuvan lopullisesti. Kaitaiasta lähdettyämme maisema muuttui vähitellen aina vain autiommaksi, gsm-kenttä hävisi ja kauppoja ja bensa-asemia ei enää näkynyt. Lukemattomat turistibussit tekevät kuitenkin päivittäin matkoja Cape Reingaan. Paikka on kyllä ihan hieno, mutta pahasti turistoitunut. On näissä maan "äärissä" ja merien yhtymäkohdissa kieltämättä aina jotain mystistä ilmassa.

Vierailumme oli aika lyhyt, kävimme vielä paluumatkalla katsomassa Ninety Mile Beachin hiekkadyynejä. Taas yksi lisä Uuden-Seelannin hyvin monimuotoiseen luontoon.

Söimme Awanuissa lounaan Big River Caféssa ja jatkoimme kohti etelää saaren länsipuolelta. Kohukohun ja Rawenen väli täytyi mennä lautalla ja osuimme paikalle vähän liian ajoissa joten lauttaa odotellessa kerkesi ottamaan hyvät tirsat. Mikko nukahtikin samantien, liekö vieläkin orastavalla flunssalla jotain tekemistä asian kanssa.

Saavuimme alueelle jossa on lähekkäin kaksi pientä asutuskeskusta, Opononi ja Omapere. Kartoitimme majoitusvaihtoehtoja ja kävimme Omaperessa näköalakävelyllä niemenkärjessä josta koko alue näkyi mahtavasti. Majoituimme sitten Opononiin.

Opononi tuli tunnetuksi kesällä 1955-56 siitä kun villi delfiini ilmaantui kaupungin lahdenpoukamaan ja alkoi leikkiä siellä uivien lasten ja kalastajien kanssa. Kaupunkilaiset ristivät eliön Opoksi ja uutinen kiiri kohta kautta maan ja näin Opononin township sai oman osansa "of 15 minutes of fame". Kaupunkiin valui turisteja bussilasteittain katsomaan tätä luonnonoikkua. Kesän lopulla Opo-parka löydettiin kuitenkin rantakivien välistä kuolleena. Ehkä se unohti tärkeät delfiinin taitonsa oltuaan liikaa ihmisten kanssa. Monien lasten mieliin tapaus jätti takuulla silti lämpimät muistot. Opo on haudattu kaupungin rantatien läheisyyteen ja viereen on pystytetty myös patsas "Opo, the friendly dolphin".

Hotellimme oli tällä kertaa oikein kunnon "motel unit" kaksine makuuhuoneineen ja keittiöineen. Lisäksi takaterassilta oli aurinkoiset näköalat merelle ja kerkisimmehän hetken loikoilla viltillä takapihan nurtsilla. Auringon laskiessa menimme rantaravintolaan ensin oluelle ja sitten syömään. Mukava paikka ja kiva ilta.