aerialballet

12.2.2008. Opononi -> Auckland, New Zealand

No niin, olisi pitänyt varmaankin hoitaa se orastava flunssa pois. Mikko heräsi aamulla yli 38 asteen kuumeeseen. Jarna kävi neuvottelemassa extended check-outin ja lähdimme vasta yhden aikoihin ajelemaan, jotta jäisi aikaa levätä. Edelleenkin kuumeen sai laskemaan aina Panadolilla sun muilla, mutta sepä nousi päivän aikana moneen kertaan uudelleen.

Jaksoimme kuitenkin käydä vielä Omaperessa turisti-infossa jossa pyörii nonstoppina dvd:lle koostettuja vanhoja filmejä Oposta. Suomestakin hyvin tuttuun 50-luvun tyyliin tehdyt dokumenttifilmit olivat hauskoja ja liikuttaviakin. Mistä kumpuaa se ihmisen uteliaisuus kaikkea "erilaista" kohtaan? Näytti huvittavalta kun pieneen parinsadan asukkaan kyläskuntaan tulee bussilasteittain väkeä katsomaan lasten kanssa leikkivää delfiiniä.

Ajoimme edelleen saaren länsipuolta hiljalleen kohti Aucklandia. Matkan varrella poikkesimme katsomassa Tane Mahutaa, maailman suurinta kauri-puuta. Australiassa ja Amerikassa olemme nähneet muutamia todella isoja puita mutta tämä oli ihan eri kaliiberia. Sykähdyttävä näky. Koko Pohjois-Saaren pohjoinen osa oli aikoinaan kaurien peitossa, mutta brittiläiset "hyödynsivät" lähes kaiken maan tasalle ja kaurista tehdyt huonekalut ja muut esineet olivat ylen suosittuja Viktoriaanisessa Englannissa ja Uuden-Seelannin ylimystön kesken. Tästä kaikesta kertoi myös lähellä Whangareita Mahakoten kylässä oleva Kauri Museum. Mielenkiintoisesta museosta ostimme matkamuistoksi myös kaurista tehdyn moalinnun.

Viimeiset siemaisut vuoristoisia "Middle-Earthin" maisemia. Mikolla alkoi jo olla vähän tuskalliset oltavat kun lähestyimme Aucklandia. Kaupungin hotelleissa oli kova käyttöaste tänään jostain syystä, mutta saimme viimeisen huoneen Green Park Motellista Mt. Edenin ja Epsomin kaupunginosien tuntumasta. Kävimme naapurihotellissa syömässä illallisen ja pakkailimme huomista lentoa varten ja toivoimme että tuo kirotun flunssa menisi ohi.