aerialballet

20.2.2008. Bako National Park / Kuching, Sarawak, Malaysian Borneo

Aikainen herätys ja matka yhteen Borneon suosituimmista luonnonpuistoista alkoi. Puistoon mennään veneellä, järkeviä tieyhteyksiä niemimaan kärjessä olevaan puistoon ei ole. Oli hieman sateinen aamupäivä ja oppaamme Lee kertoi että välttämättä ei kannata lähteä, sillä sateella kaikki trailit ovat liukkaita ja maanvyörymiäkin saattaa tapahtua ja eläimiäkään ei aina sateella nähdä. Monet satamassa olleista turisteista siirsivätkin puistovierailua myöhempään ajankohtaan. Me päätimme kuitenkin mennä, sillä tämä olisi viimeinen päivämme Borneolla anyway. Samaan veneeseen lähti myös australialainen meidän ikäisehkö pariskunta.

Rajun laskuveden vuoksi Bakoon pääsemisessä oli omat mutkansa. Moottoriveneellä ei pystynyt ajamaan läheskään perille asti. Kuski sitten astui veneestä ja veti sitä perässään pitkän matalan osuuden ja kävelyä hiekkarannallakin jäi useampi sata metriä ennenkuin olimme perillä. Ennen lähtöämme varsinaiselle kävelytrailille ihastelimme puiston headquartersin ympärillä käyskenteleviä makaki-apinoita ja puussa asustavaa käärmeäitiä poikasineen.

Täälläkin meillä oli hyvä säkä. Lähes heti lähdettyämme trailille näimme silverleaf-apinoita ja proboscis monkey eli nenäapinoita. Kaverit pyyhälsivät puiden latvustoissa ja tuijottivat meitä sieltä yhtä paljon kuin me niitä. Todella inhimillisen oloisia tyyppejä ovat nämä nenäapinat. Lajia tavataan ainoastaan Borneon saarella. Orankeja taas elää sekä Borneolla että Sumatran saarella Indonesiassa.

Varsinainen walking trail oli aika ryteikköä, välillä joutui kiipeämään puiden juuria pitkin ja välillä sai varoa ettei liukastu liukkailla kivillä sukkuloidessa. Pikkusen ehkä hurjaa touhua varsinkin jos on toissapäivänä päässyt sairaalasta, mutta ei liian rankkaa kuitenkaan. Määränpäässä Telok Baku-poukamassa pidimme mukavan huilitauon merenrantaan rakennetussa majassa.

Käveltyämme samaa reittiä takaisin meitä odotti vielä buffet-ruokailu. Sairaalaruoan ollessa vielä tuoreessa muistissa malesialainen ruoka ei vieläkään ihan saanut vettä herahtamaan kielelle. Näimme vilauksen myös puistossa asuvasta valtavasta siasta ennenkuin lähdimme veneellä takaisin satamaan josta bussikuljetus hotellille lähtee. Tällä kertaa vesi oli taas noussut ja venekyyti oli ehkä hurjinta mitä olemme kokeneet vesillä. Välillä vene lensi aaltojen välissä ja kuski todellakin ajoi laineiden harjalla. Näytti siltä, että homma vaatii jonkun verran harjoittelua ennen kuin turisteja pääsee kyytiin. Bakon retki oli ehdottomasti yksi koko matkan helmistä. Onneksi kerkisimme tekemään sen.

Hotellilla hetken elbailtuamme kävelimme Kuchingissa Sarawak Riverin rantaa pitkin. Kuchingin kaupunki vaikuttaa todella nätiltä ja esimerkiksi tuo rantabulevardi on hienosti rakennettu ja sen varrelle pystytetään iltaisin lukemattomia kojuja jotka myyvät syötävää ja juotavaa. Pistäydyimme Main Bazaar-kauppahallissa joka myy lähinnä matkamuistoja ja vaatteita, istuimme muutaman oluen ajan Khatulistiwa Caféssa ja myöhemmin söimme Orchid Garden -ravintolassa välttävät illalliset ja nautimme erinomaiset Longhouse-cocktailit lobby barissa.