aerialballet

7.2.2008. Port Vila, Vanuatu

Mikon maanantaina alkanut flunssanpoikanen ei vieläkään oikein ole talttunut. Onneksi meillä on roppakaupalla sekä kotimaasta tuotuja että matkan varrelta ostettuja lääkkeitä. Kunnon cocktaililla saa olon kuin olon korjaantumaan, ainakin väliaikaisesti.

Kävelimme Erakoria ympäri. Saarella asuu A.J.-niminen emakkosika, sekä pari kissaa ja koiraa. Koirista toinen, Roxy, muuten omistaa saaren ravintolan, Roxy´s Restaurantin. Saarella on myös ulkoilmakappeli jossa pidetään hääjuhlia, sekä pieni hautausmaa jonne on haudattu 1800-luvulla saarella asuneen lähetyssaarnaaja J.W.MacKenzien punatautiin menehtyneet vaimo ja kolme alle kaksivuotiasta lasta.

Lautturi heitti meidät vastarannalle josta sai kätevästi taksin kaupungin keskustaan. Vietimme siellä koko loppupäivän kiertäen kauppoja ja pubeja. Kävimme myös toisessa saariresortissa, Iririkissä, joka on hieman fiinimpi, mutta kasvottomampi kuin meidän paikka.

Illan hämärtyessä ajattelimme, että täytyyhän meidän maistaa kavaa, paikallista miestenjuomaa, jota tarjoillaan asiaan tarkoitetuissa tiloissa nimeltään ”nakamal”. Kävelimme kilometrin verran keskustan ulkopuolelle Chief´s Nakamaliin jossa oli meneillään jonkinsortin menot. Katselimme ensin aidan takaa epäluuloisesti. Joukossa oli myös muutamia valkoihoisia joten uskaltauduimme joukkoon. Meillä ei ole hajuakaan mikä tilaisuus oli, koska se oli juuri loppumaisillaan, mutta kava-jonoon menimme, yritimme tarjota korvaustakin, mutta ei sitä huolittu. Nautimme yrttijuomaherkut ulkoilmassa kielten turvotessa. Ei yksi lasillinen mitenkään päähän noussut, mutta kuvitella saattaa että kamalla on jonkinlainen vaikutus kun sitä enemmän kittaa. Kavaa tuotiin Eurooppaankin mutta se kiellettiin kun joku lääketieteellinen tutkimus osoitti, että se tuhoaa maksaa pitkällisen käytön johdosta. Nerokasta !!! Kohta jutulle tuli vanhempi alun perin australialainen nainen. Sanailtuamme niitä näitä hetken hän tarjosi kyytiä suosittelemaansa kiinalaisravintolaan kaupungin toiselle laidalla. Hieman enemmän kavaa nauttineen rouvan miehenpuoli tuli siihen sitten autolla ja menimme heidän mukanaan yhteen parhaista kinkkiruokaloista konsanaan. Paikka ei ollut sisustuksella tai muilla krumeluureilla pilattu, mutta ruoka oli sairaan hyvää.

Lautturia jouduimme hälyyttelemään muutaman kerran kun olimme palaamassa Erakoriin, mutta lopulta uninen ukko haki meidät perämoottoriveneellään. Mukava päivä.