aerialballet

9.2.2008. Port Vila, Vanuatu -> Paihia, New Zealand

Kissa oli oven takana heti kun heräsimme, liekö mirri ollut siellä koko yön.

ÄLÄ KOSKAAN VARAA LIIAN AIKAISIA LENTOJA !!! Mikäli Vanuatun halusimme nähdä, niin tämä uhraus oli tehtävä. Ylös 3.30, suihku, pakkaus ja hämärä lähtö lautalla ja taksilla. Kaupungilla oli vielä kova perjantai-illan meno päällä kun ajoimme sen läpi. Typeryyttä on myös noudattaa sanatarkasti kansainvälistä ohjetta olla kentällä 2 tuntia ennen lentoa. Kenttä oli hädin tuskin auennut ja check-in-virkailijatkin saapuivat vasta reilun puolen tunnin päästä. Mutta kuuliaisia suomalaisia kun olemme.

Lähes täysin unettomasta yöstä johtuen lento meni enemmän tai vähemmän unten siivillä. Onneksi Aucklandissa ei ollut ruuhkaa juuri lainkaan. Tongalaiset puupatsaat ja Vanuatulta ostettu puupossu olivat edelleen ok tuoda maahan. Ja sit vuokra-autoa hakemaan Apexin vuokraamosta.

Apex on hyvä esimerkki australialaisesta ja uusi-seelantilaisesta halpa-politiikasta. Firma tarjoaa ei-enää-ihan-uudenkarheita autoja puoleen hintaan verrattuna Avisin ja muiden isojen vuokraamoiden tarjontaan. Autoissa ei todellakaan ole mitään vikaa, mutta niillä on ajettu kenties jo lähemmäs 100000. Mitä sitten.

Halpapolitiikkaa on myös maissa valloillaan oleva backpacker-kulttuuri. Pienessäkin kaupungissa tai kylässä on aina useita backpacker-hosteleita ja b&b-majoituksia. Keskitasoa parempia hotelleita ei ole oikeastaan missään paitsi isoimmissa kaupungeissa ja niissäkin vain muutamia. Taas hyvä esimerkki; miksi hotellista pitäisi maksaa niin perkeleesti ja miksi sen pitää olla niin ”hieno” ?? Siellähän nukutaan.

Haimme läheisestä kaupasta lastin vettä, välipalaa ja Victoria Bitteriä ja lähdimme kohti Northlandia, Aucklandin pohjoispuolelle jäävää maan osaa. Ajoimme nätin Parnellin kaupunginosan läpi, siellä viime tiistaina kävelimme. Maisema alkoi muuttua parinkymmenen kilometrin päästä. Uusi-Seelanti on melkoinen. Maisema on hyvin monimuotoista. Välillä ajamme vuoristossa, välillä halki horisonttiin ulottuvien viherniittyjen, ylitämme lukuisia yksikaistaisia ”creekejä” ylittäviä siltoja. Moottoritiet loppuvat heti Aucklandin jälkeen eikä niitä muualla maassa taida ollakaan. Ei ole ihme että parisataa vuotta sitten skotit ihastuivat maahan. Se muistutti maisemaltaan heidän omaansa, mutta oli huomattavasti helpompaa viljelysmaata.

Kiwi on vain Uudessa-Seelannissa tavattava lentokyvytön sukupuuton partaalla oleva lintu. Se on yksi maan tärkeimmistä symboleista ja kansalaisten kiintymyksen kohde. Kutsuvat itsejäänkin kiweiksi. Kiwit ovat selkeästi todella ylpeitä maastaan ja kansalaisuudestaan. Heillä on ainutlaatuinen koti maailman laidalla, yksi maailman puhtaimmista ja toimivimmista yhteiskunnista. Silti ihmetytti Aucklandissa tiistai-iltana kun seurasimme käynnissä olevaa pubivisaa. Kyseessä oli jonkun sortin leffa- ja musavisa. Miltei kaikki kysymykset koskivat brittiläisiä artisteja ja näyttelijöitä. Onhan täältä lähtenyt kyseisiltä taiteen aloilta ainakin Crowded House, Peter Jackson ja Jane Campion tutuimmat mainitaksemme. Urheilun puolelta varmaan vielä enemmän mutta siitä me emme tiedä mitään. Jos suomalaista pubivisaa olisi kuunnellut niin ainakin puolet kysymyksistä olisi ollut suomalaisista aiheista. Eikö täällä sitten ole omia kotimaisia ”julkkiksia” tai mielenkiintoisia kulttuuri- tai viihdehahmoja ?? Jollakin omituisella tavalla nämä kiwit (ja aussitkin) pokkaavat vieläkin vanhaa emämaataan. Ja onhan Elizabeth II edelleen maiden virallinen hallitsija. Mielenkiintoinen yhtälö, mutta eipä tuota suhdetta varmasti kukaan ulkopuolinen voi ymmärtää. Kiwi on muuten myös alun perin kiinalainen hedelmä, jonka uusi-seelantilaiset ”lanseerasivat”.

Saavuimme illan suussa alueelle nimeltä Bay of Islands ja kaupunkiin nimeltä Paihia. Majoituimme Casa Bella-nimiseen motelliin ja kävimme syömässä Peppercorn-ravintolassa ja ihmettelimme taas suomalaisen oloista kesää. Kuuman päivän jälkeen aurinko häipyy horisontin taakse ja tulee viileä.