aerialballet

2.2.2008. Nuku´alofa, Tonga

Skottilaiset pitävät Runrigista. Hyvä.

Joe´s Tours -firman auto ja opas nimeltä Jay tulivat kymmeneltä hakemaan meitä saarikierrokselle. Mukaan lähti myös amerikkalais-australialainen pariskunta eräästä guesthousesta laitakaupungilta. Luvassa oli kuuden tunnin ajelu ympäri saarta. Näimme valtavan suuria lepakoita, "flying foxes", kilometrejä pitkän rantakaistaleen täynnä blowholeja, laavakiveen veden kaivertamia aukkoja jotka syöksevät vettä kymmenien metrien korkeuteen. Näimme kuninkaallisia rakennuksia jotka näyttävät jotenkin hellyyttäviltä, koska ne eivät mitenkään muistuta sitä, mikä tulee mieleen sanaparista "kuninkaallinen rakennus".

Saaren hienoin paikka oli tippukiviluola, jonka pohjalla oli uitavissa oleva lammikko. Itse emme uineet, mutta Jay ja jenkkijätkä pulahtivat. Sinänsä huvittavaa oli "sisäänpääsymaksu" luolaan. Oppaamme mukaan bisnestä alettiin harjoittaa vasta eilen, luola oli vuosien ajan ilmainen. Eräs äijä oli asentanut luolaan sähkövalot, jotka toimivat diesel-generaattorin voimalla. Tuosta hyvästä äijä kynii jokaiselta turistilta n. 4 euron suuruisen pääsymaksun. Näimme muitakin hienoja luonnon muovaamia nähtävyyksiä ja vanhoja Stonehengemäisiä kivirakennelmia. Ostimme jossain sienimuusissa olevalta ukolta pari hienoa puuveistosta ja mietimme että mahtavatko ne saada luvan tulla meidän kanssa Uuteen-Seelantiin, siellä kun kytätään kovin tarkkaan maahan tulevia orgaanista alkuperää olevia tavaroita.

Kierros oli muuten hyvin kattava, mutta opas olisi saanut puhua vähän enemmän, kertoa saaren historiasta, nykyelämästä, tavoista ym. Hän oikeastaan vaan ajoi autolla paikasta toiseen ja antoi meidän muodostaa oman käsityksemme paikoista. Lounastauko olisi myös ollut paikallaan, mutta pääkaupunkia lukuun ottamatta saarella ei ole juuri minkäänlaista infrastruktuuria, pieniä kauppoja on siellä täällä mutta eipä niistä saanut sipsejä ja kokista kummempaa. Hirvittävää oli myös se, kuinka roskaista täällä on joka paikassa. Verrattuna Ranskan Polynesiaan ja Fijiin Tongalla on vielä pitkä matka kuljettavanaan mieliäkseen samanlaiseksi turistivetonaulaksi. Toisaalta, ehkä ihmiset eivät sitä haluakaan. Tuntuu, että nämä kuninkaan kaikkivoipan vallan alla elävät ihmiset ovat melko tyytyväisiä elämäänsä ja elävät sitä täällä maailman laidalla kenenkään häiritsemättä. Mikäs siinä. Ristiriitainen olo on tästä paikasta.

Kävelimme iltasella satama-alueelle Reef Café -kahvilaan jossa söimme paninit. Katselimme paikallisia lapsia kun he uiskentelivat innoissaan satama-altaassa. Commonwealth Games on menossa, jouduimme katselemaan rugbymatsia Billfish-kapakassa koska mielimme muutamaa olutta. Söimme vielä kunnon illallisen saaren varmasti eleganteimmassa ravintolassa Waterfront Caféssa. Mikon pihvi ja Jarnan katkaravut olivat kyllä erinomaisia.