aerialballet

24.1.2008. Edenton, North Carolina -> Philadelphia, Pennsylvania

Aamu alkoi sähköpostissa tulleilla hyvillä uutisilla.

Söimme motellissa hintaan kuuluvaa aamiaista. Täällä Amerikassa tuntuu olevan tapana, että ainakin useimmat motelliketjut tarjoavat complimentary breakfastin mutta kalliimmat "oikeat" hotellit eivät, ihan toisin päin kuin Euroopassa. Aamiaiset ovat ihan ok, mutta monasti huvittaa kaiken makean tarjonnan määrä. Muroihinkin on ängetty karkkia sekaan, varmaankin että lapset söisivät niitä helpommin.

Lähdimme ajamaan kohti Outer Banksejä, North Carolinan rannikolla olevaa pienten saarten ketjua. Pysähdyimme ensin Roanoke Islandilla jonne ensimmäinen englantilainen siirtokunta rantautui vuonna 1585. Saarella syntyi myös ensimmäinen "amerikkalainen" englantilainen.

Jokusen tovin eteenpäin ajettuamme saavuimme Nags Headiin jossa vastaanotimme suru-uutisen Suomesta.

-----------------------------

Jarna:

Torstaina saimme surullisia uutisia Suomesta, Vaarini oli kuollut aamulla. Onneksi näin Vaarin pariin kertaan juuri ennen matkallemme lähtöä.

Järki sanoo, että on luonnollista kun vanha ja sairas ihminen kuolee mutta kun eivät nämä asiat järjellä ajatellen mene. Äidinisällä oli syöpä ja tilanne oli tiedossa ennen matkalle lähtöä. Miten sitä silti on niin vaikea hyväksyä vaikka kuoleman ymmärtääkin. Selvisin melkein 34-vuotiaaksi ennen kun ensimmäinen isovanhemmista kuoli, harvalla yhtä pitkään on kaikki isovanhemmat jäljellä.

Olimme North Carolinan itärannikolla (Outer Banks) Nags Headin kylän kohdalla kun isä soitti suru-uutisen. Alun perin olimme sopineet vanhempieni kanssa, etteivät he ilmoita mikäli isovanhemmille jotain matkamme aikana tapahtuu. Lentokoneessa kuitenkin sattui jotain mikä sai mieleni muuttumaan. Lennolla Tukholmasta Frankfurtiin heräsin itkien unesta, unessa oli Vaari. En tiedä kävikö Vaari etukäteen sanomassa hyvästit unessani mutta sen jälkeen pyysin vanhemmilta, että ilmoittavat jos jotain sattuu. On parempi tietää kuin elää epätietoisuudessa asian suhteen jota joka tapauksessa koko ajan miettii.

Ensimmäisessä kohteessamme New Yorkissa oli käsittämätön kiire ostaa kortti ja postittaa se Killoon. En tiedä ehtikö Vaari sitä lukea, joskus postin tulo täältä rapakon takaa kestää niin kauan. Jotenkin vain oli sellainen tunne, että täytyy laittaa heti tämä yksi kortti postiin.

Hautajaiset pidetään kotiinpaluumme jälkeen, onneksi pääsen osallistumaan. Vanhempani olivat sitä mieltä, että Vaari olisi halunnut meidän jatkavan tätä matkaa. Niin minäkin arvelen.

Ilma oli harmaan synkkä niin kuin mielikin, koko päivä jää varmasti meidän molempien mieliin hyvin erikoisena. Autossa kuuntelimme James Taylorin levyä, siitä jäi mieleen Fire and Rain:

Just yesterday morning, they let me know you were gone.
the plans they made put an end to you.
I walked out this morning and I wrote down this song,
I just can't remember who to send it to.

I've seen fire and I've seen rain. I've seen sunny days that I thought would never end.
I've seen lonely times when I could not find a friend, but I always thought that I'd see you again.

Won't you look down upon me,
You've got to help me make a stand.
You've just got to see me through another day.
My body's aching and my time is at hand and I won't make it any other way.

Been walking my mind to an easy time, my back turned towards the sun.
Lord knows when the cold wind blows it'll turn your head around.
Well, there's hours of time on the telephone line to talk about things to come.
Sweet dreams and flying machines in pieces on the ground.

Oh, I've seen fire and I've seen rain.
I've seen sunny days that I thought would never end.
I've seen lonely times when I could not find a friend,
but I always thought that I'd see you, one more time again, now.

Thought I'd see you one more time again.
There's just a few things coming my way this time around, now.
Thought I'd see you, thought I'd see you, fire and rain, now.

------------------------------

Kill Devil Hills on paikka jossa Wrightin veljekset Orville ja Wilbur onnistuivat vuonna 1903 tekemään ensimmäisen motorisoidun lennon. Paikalle on pystytetty monumentti kunnioittamaan tuota maailman mullistanutta keksintöä ja myös pieni museo/näyttely on rakennettu. Kävelimme kukkulan päälle monumentille ja mietimme että veljesten keksinnön ansiosta mekin tässä olemme maailmaa katselleet. Kiitos Orville ja Wilbur Wright !!

Olimme päättäneet ajaa Philadelphiaan illaksi. Virginian puolella ajoimme Chesapeake Bay Bridge-Tunnelin kautta joka vie lahden yli Virginian Eastern Shorelle. Yksi seitsemästä "Engineering Wonders Of The World" -tittelin omaavasta taidonnäytteestä on kyllä melkoinen systeemi. 20 mailia pitkä silta parhaimmillaan 30 m. syvän lahden poikki, joka kaksi kertaa sukeltaa meren alle jättäen mahdollisuuden laivoille ajaa lahdella oleviin satamiin. Juuri ensimmäisen "sukelluspaikan" kohdalla keskellä selkää on ravintola Seagulls´Pier jossa pysähdyimme syömään. Paikka oli täynnä lokkeja ja tuuli oli viedä mukanaan, kertakaikkiaan omituinen tunnelma mutta jotenkin tähän päivään sopiva, mieleenpainuva kokemus.

Illan hämärtyessä ajoimme Virginian, Marylandin ja Delawaren läpi kunnes saavuimme vähän yhdeksän jälkeen Philadelphiaan. Majoituimme Best Western at Independence Park -hotelliin ja kävimme vielä 2nd Streetillä pienessä irlantilaispubissa ja Chestnut Streetillä pienpanimopubissa.

Tänään oli harmaa päivä, vettä ja luntakin satoi. Aamupäivällä North Carolinassa oli vielä suhteellisen valoisaa ja pirtsakan vilpoista mutta kohti pohjoista ajaessamme Virginian kohdalla ilma synkkeni ja kylmeni yllättäen kunnolla. Tätä päivää värittivät äärimmäiset tunteet ja monenlaiset tunnelmat, synkätkin mutta myös vähän lohdulliset.