keskiviikkona, tammikuuta 31, 2007
Sighthunting...
Sunnuntai 7.1.2007.
Pikaisen aamu-uinnin jälkeen piti pakata taas kimpsut ja kampsut lähtövalmiiksi. Olisihan täällä viihtynyt, kun olisi rahaa riittävästi eikä omatunto painaisi liikaa kuluttaa niin paljon ylellisyyteen.
Pikainen mailien tsekkaus hotellin tietokoneella olisi saanut jäädä tekemättä. Pakko kai niitä arkiasioita on aina välillä lukea, ettei kaikki rysähdä sitten kerralla päälle kun palaa kotiin. Silti lomatunnelma on aina vaarassa kun lukee sähköposteja muuttuneista aikatauluista, yrityksen odottamattomista menoista ym. Viime maailmanympärimatkalla sitä tunsi olevansa jotenkin niin paossa kaikesta. Ehkä se vain tuli tajuttua silloin että kotiin tultiin ja elämä jatkui suht samaan malliin kuin ennenkin. Nyt pakeneminen ja sitä kautta rentoutuminenkin on ollut huomattavasti vaikeampaa.
Avisin tyttö tuli noutamaan sovittuun aikaan. Mikko kävi tekemässä autonvuokrapaperit ja haki Ford Fiestan. Ajoimme Maharepasta Moorean pohjoisrantaa pitkin Haurun kylään jossa seuraava majapaikkamme Les Tipaniers sijaitsee. Pysähdyimme matkanvarrella erääseen kyläkauppaan ostaaksemme virvokkeita. Oluet jäi ostamatta, koska täällä ei saa myydä sunnuntaisin kaljaa.
Huonevaraustamme ei tainnut löytyä hotellista, mutta talossa oli tilaa kun respantyttö vähin äänin sitten antoi meille huoneen. Kyseessä oli jälleen fare-tyyppinen ratkaisu vehreän puutarhan keskellä. Söimme hotellin rantaravintolassa lounaat ja lähdimme sitten ajelemaan saarta ympäri tutustuaksemme nähtävyyksiin.
Pienoista pettymystä aiheutti se, että vaikkakin on toisaalta hienoa että varsinkin näiden saarien keskiosat ovat melko luonnontilassa ja jälkiä turismista ei näy edes opaskylttien muodossa, ilman niitä on kuitenkin kovin vaikea suunnistaa mihinkään. Lonely Planetin ohjeetkin olivat välillä kovin epämääräisiä ja kaikkia nähtävyyksiä emme joko löytäneet tai sitten niihin menevät tiet olivat niin huonossa kunnossa ettei niitä Fiestalla viitsinyt ajaa. Ilmeisesti sitten näillä saarilla lomailevia turisteja ei todellakaan kiinnosta mikään muu kuin luksuspelleily ja vesiurheilu. Löysimme sentään pari maraeta. Maraet ovat Polynesian vanhimpia rakennelmia, noin tuhannen vuoden takaa. Lähinnä jäljellä on enää kivikasoja tai –muureja. Moorean keskiosassa on yksi parhaiten säilyneistä marae-alueista, lisäksi varsin hienolla paikalla pienen puron varrella sademetsän siimeksessä. Ajoimme myös toiselle hienolle paikalle korkealle vuorelle serpentiinitietä pitkin josta aukeni mahtavat näkymät Moorean pohjoisrannan kahteen isoon lahdenpoukamaan. Tunnelmaa pilasivat vain paikalliset nuoret jotka olivat kokoontuneet näköalapaikan parkkipaikalle ja huudattivat sitä samaa muovimusaansa täysillä jota saimme kuulla silloin yhtenä iltana Papeetessa.
Auringonlaskun aikaan kävimme hotellimme rantabaarissa ja menimme vielä syömään myös hotellissamme sijaitsevaan italialaiseen ravintolaan.
# posted by Mikko Kangasjärvi @ 5:51 ip. 
