keskiviikkona, tammikuuta 31, 2007
Laulusi elää Brel
Keskiviikko 10.1.2007.
Lähdimme ajelemaan aamulla saaren ympäri. Pysähdyimme Maraa Grotto –luolilla parikymmentä kilometriä ennen Papeetea, jossa seuraamme taas lyöttäytyi koira joka seurasi meitä minne vain kuljimmekin. Papeeteen oli tarkoitus mennä, mutta suunnitelma meinasi muuttua kun kaupunki paljasti nyt sen puolensa mistä opaskirjoissakin oli varoiteltu. Kaupunki oli täysin tukossa, parkkipaikkaa ei löytynyt mistään. Ajoimme siis eteenpäin, tarkoituksena tarkastaa saaren pohjoisrannalla olevat luontonähtävyydet. Alkoi sataa kaatamalla. Käännyimme takaisin ja menimme sittenkin Papeeteen. Parkkipaikka löytyi vihdoin ja pääsimme tekemään kävlyreissun. Kaupunki todella näytti erilaiselta kuin silloin kun saarelle tulimme. Kävimme levykaupassa ostamassa kalliin Jacques Brelin kokoelman ja tsekkasimme jo toistamiseen saaren aika erinomaisen McDonaldsin.
Palasimme Tahiti Itille samaa reittiä kuin aamulla lähdimmekin. Matkan varrella pistäydyimme Jardin Botaniquessa, amerikkalaisen äijän istuttamassa laajassa puutarhassa jossa oli myös Galapagos-saaren kilpikonnia. Sama koira, joka eilen opasti meitä Gauguin-museossa lyöttäytyi jälleen seuraamme, koska puutarha oli aika lähellä museota.
Tahiti Itilla ajoimme vielä vuorelle joka sijaitsee saaren(osan) keskellä. Maisema muuttui yhtäkkiä varsin englantilaistyyppiseksi maalaismaisemaksi lehmineen ja lampaineen. Ei olisi uskonut että olemme Polynesiassa. Näköalapaikalta näki hienosti Tahiti Nuin ja Itin välisen kannaksen.
Illastimme jälleen samassa hotellin ravintolassa, tällä kertaa emme olleet aivan yksin sillä omistajapariskunta kestitti vieraitaan siellä myös.
Parin oluen ajan istuimme vielä terassillamme kuunnellen meren vellomista ja katsellen liskoja jotka söivät terassin katossa olevia hyönteisiä. Jännittävää elämää.
# posted by Mikko Kangasjärvi @ 6:12 ip. 
