keskiviikkona, tammikuuta 17, 2007
Vuodenvaihde ranskalaisittain
Sunnuntai 31.12.2006.
Camille opasti meidät talon tavoille. Meille jäi pari tuntia aikaa makoilla faressamme (Fare = talo, maja, bungalow) kunnes alkoi Uuden Vuoden illallinen. Mökissämme oli paljon ilmeisesti aikaisempien vieraiden jättämiä paperback-kirjoja. Niiden joukosta löytyi mm. ranskaksi käännetty ”Jäniksen Vuosi” by Arto Paasilinna.
Illallisella saimme tutustua muihin talon vieraisiin. Kaikki muut olivat ranskalaisia: Kaksi nuorempaa lapsiperhettä Gilles, Charlotte ja vauva sekä Henri, Florence, Caroline ja Beatrice olivat matkalla yhdessä. Sitten olivat vielä vanhempi pariskunta Maxim ja hieno rouvansa jonka nimi ei tarttunut mieleen, sekä pariisilainen lakimies Pascal joka oli reissussa yksin. Nautimme alkudrinkit ja nautimme ateriaa muutaman tunnin ranskalaisiin tapoihin kuuluen. Jaksoimme odottaa vuodenvaihtumista, vaikka melkein kaikkialla muualla maailmassa se oli jo vaihtunut. Katselimme eteläisen pallonpuoliskon valoisaa tähtitaivasta. Kuu loisti ja maalasi rantaviivaa valoisammin kuin missään koskaan aiemmin.
Olimme ostaneet Los Angelesin kentältä myös kuoharipulllon kun Camille käski sellaisen tuoda mukanamme. Jostain pöytään ilmestyi kuitenkin pari samppanjaa emmekä kehdanneet halpaa kuohuviiniämme sitten tuoda pöytään. Emme tiedä vieläkään kenen juomat joimme. (Oman pullomme nautimme myöhemmin huoneessamme piilossa.) Olemme muuten aina ihmetelleet maailmaa kiertäessämme, että missä niitä ns. ”oikeita pöytä- ja tarjoilutapoja” noudatetaan. Luulimme, että ainakin nyt ranskalaiset olisivat pikkutarkkoja. Paskan marjat, jännityksemme osoittautui melko turhaksi. Olemme ruokailleet useissa maissa, hienoissa viiden tähden ravintoloissakin, eikä missään koskaan tarjoilu ole ollut sellaista kuin kotitaloustunneilla joskus niin ehdottomana opetettiin. Tosin emme me nyt varmasti itsekään osaisi täysin etiketin mukaan toimia.
Maupiti vaikutti täydelliseltä paikalta unohtaa arki, vielä kun olisi saanut olla täysin omassa rauhassaan.