keskiviikkona, tammikuuta 17, 2007

 

Pala vanhaa Englantia Kanadassa

Keskiviikko 27.12.2006.

Kello soi 6.30. Blackball Transportin Coho –autolautta lähti 8.20, mutta jonottamassa piti olla tuntia aikaisemmin. Päivänvalossa Port Angeles näytti paremmalta, kun kaupungin takana siinsivät Olympic National Parkissa olevat vuorenhuiput. Lautta ylitti USAn ja Kanadan välissä olevan salmen puolessatoista tunnissa. Merenkäynti oli aika kovaa, yhteys Tyynellemerelle on tältä kohtaa täysin avoin. Laivalla oli liuta teinejä jotka melskasivat ihan järjettömästi. Olemmeko itsekin olleet joskus sellaisia, olemme varmaankin?? Saavuimme Victorian kaupunkiin Vancouver Islandille kymmenen maissa.

Tällä kertaa maahantulo meni kivuttomasti. Kanadan passivirkailija ei siis epäillyt meitä mistään. Kiertelimme päivän Victorian kaupunkia, joka on British Columbian vanhin kaupunki ja koko Pohjois-Amerikan brittiläisin kaupunki, sanotaan. Kieltämättä ainakin arkkitehtuurissa oli näkyvissä viktoriaanista eleganssia ja kaupungissa oli havaittavissa vähän sellaista olde worlde –tunnelmaa. Kävimme Royal BC Museumissa katsomassa IMAX-luontoelokuvan ”Survival Island”, joka kertoi South Georgia –saaren asukeista, kuningaspingviineistä ja elefanttihylkeistä. Jälleen kerran elokuva näytti, kuinka raadollinen mutta kaunis maailma on.

Söimme hienossa Swan –pubissa lounaat ja lähdimme ajamaan 30 km:n päässä olevaan Swartz Bayn satamaan josta lähtee lautat mantereelle. Olimme varanneet klo 18:n lauttaan paikan, mutta se lähti vasta 19.15. Istuimme autossa pari tuntia toimittaen tyhjää. Onneksi on iPod, ja radiolähetin jonka kautta voi kuunnella haluamaansa musaa radiosta kuin radiosta.

Mantereelle päästyämme mietimme jäisimmekö yöksi Tsawwassenin pikkukylään missä ferry-asema on. Mieleen ei heti muistunut, että Vancouveriin on vain reilut 30 km, päätimme siis ajaa perille. Huomisillalle oli jo varattu valmiiksi downtownista Bosman´s Hotel. Jarna soitti sinne, josko voisimme saapua jo päivää aiemmin ja sehän kävi. Veimme äkkiä kamat nuhjuiseen mutta ystävälliseen moottorihotelliin ja lähdimme sulattelemaan autoreissuamme Irish Snugiin ja Doolinsiin Granville Streetille. Haimme vielä iltapalaksi järkyttävän kokoisen pizzan eräästä takeaway-mestasta.

Comments: Lähetä kommentti



<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?