keskiviikkona, tammikuuta 17, 2007
Laukkuhelvetti ja totaalinen ilmastonvaihdos
Perjantai 29.12.2006
Vuoden takaista maailmanympärimatkaa varten hankimme Fjällrävenin hienot kassit joita voi vetää ja kantaa joko kädessä tai selässä. Petyimme niihin kuitenkin käytännössä silloin kun ne kulahtivat heti alkumetreillä ihan muodottomiksi, emmekä tulleet kantaneeksi niitä kertaakaan selässä. Jätimme ne tällä kertaa kotiin ja se oli ehkä silti virhe. Nämä laukut jotka nyt ovat mukana ovat kyllä ihan käytännölliset jos ei osta mitään. CD-levyjen muovikannet saivat lentää roskiin, kuten myös kaikki ylimääräiset paperit ym, mutta silti kassiraukkamme ovat räjähtämispisteessä. Päätimme odottaa Australiaan asti, josko sieltä löytyisi ainakin yksi vähän isompi ja parempi laukku.
Bosman´s Hotelin ystävällinen respantäti otti hoitaakseen postikorttiemme lähetyksen. Toivottavasti ne päätyvät perille saakka. Taksilla lentokentälle, edessä kaksi lentoa, ensin Los Angelesiin ja sieltä yhdeksän tunnin siirtymä Papeeteen, Ranskan Polynesiaan. Vancouver-L.A.-välillä oli hirveä turbulenssi. Losissa jäi aikaa hoitaa tietokoneasioita, kunhan hirvittävä transit-hässäkkä oli selvitetty. Passia ja boarding-korttia joutui näyttämään yhteensä noin 20 kertaa ennen kun oltiin jatkolennolla. Samaan koneeseen astui myös suomalainen kahden viikon maailmanympärireissulla oleva nelihenkinen perhe. Olivat tulleet ensin San Franciscoon josta olivat ajaneet Losiin, jatkoivat Papeetesta vielä Rarotongalle, Cook-saarille. Viime pyörähdyksellä tapasimme ensimmäiset suomalaiset vasta Uudessa-Seelannissa Tuatapere-nimisessä makkarakaupungissa matkattuamme silloin jo kolmatta kuukautta. Suomalaisia omatoimimatkaajia on aina kiva tavata, koska matkailijat ovat aina ihan omaa porukkaansa. Kokemuksia on mukava vaihtaa ja sitten jälkeenpäin puhua kahdestaan, että kyllä meillä on paljon hienompi reissu kun noilla;-)…
Air New Zealandin lennolla oli lähes pelkästään vanhempia miehiä stuertteina, olisiko yksi lentoemo ollut. Jännää. Palvelu oli kuninkaallista ja lento sujui melko nopeasti kirjojen ja elokuvien parissa. Mikko luki Cynthia Lennonin ensimmäisestä aviosiipastaan kirjoittaman kirjan, joka kertoi taas yhden, ja varmasti yhden totuudenmukaisimmista kuvauksista Johnista.
Saavuimme Papeeteen Tahitille viiden jälkeen aamulla. Trooppinen kosteus ja kuumuus hyökkäsi silmille heti ulkona. Kummaa olla täysin toisella puolen maapalloa ja passintarkastusluukuista saa valita joko EU-Nationals tai muut, olimme siis periaatteessa Ranskassa. Jarna jonotti tovin Air Tahitin toimistossa, jossa meillä oli varattuna lentopassit saarihyppelyä varten. Tulevan kahden viikon ohjelmassa ovat saaret Maupiti, Bora Bora, Moorea ja lopuksi vielä palaamme Tahitille pariksi päiväksi.
Taksi vei miedät nukkavieruun Hotel Kontiki Pacificiin jossa katselimme parvekkeeltamme vielä pari tuntia Papeeten satamaa ja kumosimme Losista ostamamme punkkupullon kun uni ei meinannut tulla silmään.
Vuoden takaista maailmanympärimatkaa varten hankimme Fjällrävenin hienot kassit joita voi vetää ja kantaa joko kädessä tai selässä. Petyimme niihin kuitenkin käytännössä silloin kun ne kulahtivat heti alkumetreillä ihan muodottomiksi, emmekä tulleet kantaneeksi niitä kertaakaan selässä. Jätimme ne tällä kertaa kotiin ja se oli ehkä silti virhe. Nämä laukut jotka nyt ovat mukana ovat kyllä ihan käytännölliset jos ei osta mitään. CD-levyjen muovikannet saivat lentää roskiin, kuten myös kaikki ylimääräiset paperit ym, mutta silti kassiraukkamme ovat räjähtämispisteessä. Päätimme odottaa Australiaan asti, josko sieltä löytyisi ainakin yksi vähän isompi ja parempi laukku.
Bosman´s Hotelin ystävällinen respantäti otti hoitaakseen postikorttiemme lähetyksen. Toivottavasti ne päätyvät perille saakka. Taksilla lentokentälle, edessä kaksi lentoa, ensin Los Angelesiin ja sieltä yhdeksän tunnin siirtymä Papeeteen, Ranskan Polynesiaan. Vancouver-L.A.-välillä oli hirveä turbulenssi. Losissa jäi aikaa hoitaa tietokoneasioita, kunhan hirvittävä transit-hässäkkä oli selvitetty. Passia ja boarding-korttia joutui näyttämään yhteensä noin 20 kertaa ennen kun oltiin jatkolennolla. Samaan koneeseen astui myös suomalainen kahden viikon maailmanympärireissulla oleva nelihenkinen perhe. Olivat tulleet ensin San Franciscoon josta olivat ajaneet Losiin, jatkoivat Papeetesta vielä Rarotongalle, Cook-saarille. Viime pyörähdyksellä tapasimme ensimmäiset suomalaiset vasta Uudessa-Seelannissa Tuatapere-nimisessä makkarakaupungissa matkattuamme silloin jo kolmatta kuukautta. Suomalaisia omatoimimatkaajia on aina kiva tavata, koska matkailijat ovat aina ihan omaa porukkaansa. Kokemuksia on mukava vaihtaa ja sitten jälkeenpäin puhua kahdestaan, että kyllä meillä on paljon hienompi reissu kun noilla;-)…
Air New Zealandin lennolla oli lähes pelkästään vanhempia miehiä stuertteina, olisiko yksi lentoemo ollut. Jännää. Palvelu oli kuninkaallista ja lento sujui melko nopeasti kirjojen ja elokuvien parissa. Mikko luki Cynthia Lennonin ensimmäisestä aviosiipastaan kirjoittaman kirjan, joka kertoi taas yhden, ja varmasti yhden totuudenmukaisimmista kuvauksista Johnista.
Saavuimme Papeeteen Tahitille viiden jälkeen aamulla. Trooppinen kosteus ja kuumuus hyökkäsi silmille heti ulkona. Kummaa olla täysin toisella puolen maapalloa ja passintarkastusluukuista saa valita joko EU-Nationals tai muut, olimme siis periaatteessa Ranskassa. Jarna jonotti tovin Air Tahitin toimistossa, jossa meillä oli varattuna lentopassit saarihyppelyä varten. Tulevan kahden viikon ohjelmassa ovat saaret Maupiti, Bora Bora, Moorea ja lopuksi vielä palaamme Tahitille pariksi päiväksi.
Taksi vei miedät nukkavieruun Hotel Kontiki Pacificiin jossa katselimme parvekkeeltamme vielä pari tuntia Papeeten satamaa ja kumosimme Losista ostamamme punkkupullon kun uni ei meinannut tulla silmään.
# posted by Mikko Kangasjärvi @ 2:39 ap. 
