keskiviikkona, tammikuuta 17, 2007
Bonne année
Maanantai 1.1.2007.
Bonne année !!!
Tuota lausetta sai tänään hokea riittämiin. Aamiaisen jälkeen meidät kyydittiin pääsaarelle jossa aloitimme viiden tunnin kierroksen. Oli aivan pirun kuuma, vettä oli onneksi pari isoa pulloa. Kaikki saaren paikat olisivat kuulemma kiinni uudenvuodenpäivän takia. Emmimme vähän saaren ympäri kävelyä, matkaa olisi kymmenisen kilometriä. Kaiken lisäksi täälläpäin on meneillään sadekausi, trooppinen sadekuuro voi yllättää milloin vain, tosin ne ovat yleensä aika lyhyitä. Kävelimme ensin kylän ”keskustaan”.
Paikallisiin tapoihin kuuluu uudenvuodenpäivänä kokoontua kylälle ja toivottaa kaikille ihmisille hyvää uuttavuotta poskisuudelmin, myös turisteille, joita tosin itsemme lisäksi näimme vain kokonaiset kaksi kappaletta. Emme laskeneet, mutta kyllä toivotuksia tuli useita kymmeniä sekä annettua että vastaanotettua. Vähän omituista mutta sinänsä kivaa, kaikki ihmiset vaikuttivat todella onnellisilta ja vilpittömiltä.
Raju sadekuuro yllätti mutta sopivasti satuimme erään katetun kioskin kohdalle joka oli vieläpä auki. Ostimme matkaan vähän limsaa ja olutta ja jatkoimme kävelyä sateen tauottua. Kävelimme saaren uimarantaa kohden, mutta koska mitään opasteita ei ole missään, eksyimme väärälle tielle emmekä jaksaneet enää palattuamme takaisin lähteä uudelleen, sen verran kuuma oli. Pidimme välillä omaa piknikkiä varjossa puun alla ja otimme hienoja valokuvia. Camille ja Anne-Marie hakivat meidät satamasta neljän maissa. Samalla kyydillä tuli myös majatalon työntekijänä toimiva nuori tyttö joka oli myös viettämässä uudenvuodenpäivää kylällä.
Tänään illastimme pienemmässä seurassa isäntäparin ja Pascalin kanssa. He kaikki puhuivat myös englantia joten pääsimme vähän enemmän keskustelemaan kuin eilen. Ruoka oli aivan tautisen hyvää kalaa. Eilinen pihvi oli pohjoiseurooppalaiseen makuun vähän liian raakaa, lautasella tuntui olevan yhtä paljon verta kuin lihaa. No sanopa siinä sitten ranskalaisessa pöytäseurueessa, että emme me voi tätä syödä, ettei vaan tule mahatautia….
Ranskalaiset ovat kyllä ihan omaa väkeänsä. Toisen lapsiperheen teini-ikäinen tyttö kysyi vanhemmiltaan että mitä kieltä me puhumme kun puhuimme englantia. Wow. Lisäksi vähän huvittavaa on että ranskalaiset lomailevat lähinnä maissa joissa puhutaan ranskaa. Elävätkö he kenties suuressa kuplassa?
Suurin osa tahitilaisista, varsinkin turismin kanssa tekemisissä olevista puhuu kyllä myös englantia, joten mitään kielimuuria täällä ei ole ollut, sitä paitsi Jarna puhuu melko sujuvaa ranskaa. Paikallinen aksentti tosin on aika erikoinen. Hotellien ja majatalojen omistajat ja respatyöntekijät muuten ovat yleensä ranskalaisia, tarjoilijat ja muut ”työläiset” taas lähes poikkeuksetta paikallisia.
Hieno päivä.
Bonne année !!!
Tuota lausetta sai tänään hokea riittämiin. Aamiaisen jälkeen meidät kyydittiin pääsaarelle jossa aloitimme viiden tunnin kierroksen. Oli aivan pirun kuuma, vettä oli onneksi pari isoa pulloa. Kaikki saaren paikat olisivat kuulemma kiinni uudenvuodenpäivän takia. Emmimme vähän saaren ympäri kävelyä, matkaa olisi kymmenisen kilometriä. Kaiken lisäksi täälläpäin on meneillään sadekausi, trooppinen sadekuuro voi yllättää milloin vain, tosin ne ovat yleensä aika lyhyitä. Kävelimme ensin kylän ”keskustaan”.
Paikallisiin tapoihin kuuluu uudenvuodenpäivänä kokoontua kylälle ja toivottaa kaikille ihmisille hyvää uuttavuotta poskisuudelmin, myös turisteille, joita tosin itsemme lisäksi näimme vain kokonaiset kaksi kappaletta. Emme laskeneet, mutta kyllä toivotuksia tuli useita kymmeniä sekä annettua että vastaanotettua. Vähän omituista mutta sinänsä kivaa, kaikki ihmiset vaikuttivat todella onnellisilta ja vilpittömiltä.
Raju sadekuuro yllätti mutta sopivasti satuimme erään katetun kioskin kohdalle joka oli vieläpä auki. Ostimme matkaan vähän limsaa ja olutta ja jatkoimme kävelyä sateen tauottua. Kävelimme saaren uimarantaa kohden, mutta koska mitään opasteita ei ole missään, eksyimme väärälle tielle emmekä jaksaneet enää palattuamme takaisin lähteä uudelleen, sen verran kuuma oli. Pidimme välillä omaa piknikkiä varjossa puun alla ja otimme hienoja valokuvia. Camille ja Anne-Marie hakivat meidät satamasta neljän maissa. Samalla kyydillä tuli myös majatalon työntekijänä toimiva nuori tyttö joka oli myös viettämässä uudenvuodenpäivää kylällä.
Tänään illastimme pienemmässä seurassa isäntäparin ja Pascalin kanssa. He kaikki puhuivat myös englantia joten pääsimme vähän enemmän keskustelemaan kuin eilen. Ruoka oli aivan tautisen hyvää kalaa. Eilinen pihvi oli pohjoiseurooppalaiseen makuun vähän liian raakaa, lautasella tuntui olevan yhtä paljon verta kuin lihaa. No sanopa siinä sitten ranskalaisessa pöytäseurueessa, että emme me voi tätä syödä, ettei vaan tule mahatautia….
Ranskalaiset ovat kyllä ihan omaa väkeänsä. Toisen lapsiperheen teini-ikäinen tyttö kysyi vanhemmiltaan että mitä kieltä me puhumme kun puhuimme englantia. Wow. Lisäksi vähän huvittavaa on että ranskalaiset lomailevat lähinnä maissa joissa puhutaan ranskaa. Elävätkö he kenties suuressa kuplassa?
Suurin osa tahitilaisista, varsinkin turismin kanssa tekemisissä olevista puhuu kyllä myös englantia, joten mitään kielimuuria täällä ei ole ollut, sitä paitsi Jarna puhuu melko sujuvaa ranskaa. Paikallinen aksentti tosin on aika erikoinen. Hotellien ja majatalojen omistajat ja respatyöntekijät muuten ovat yleensä ranskalaisia, tarjoilijat ja muut ”työläiset” taas lähes poikkeuksetta paikallisia.
Hieno päivä.
# posted by Mikko Kangasjärvi @ 2:46 ap. 
