keskiviikkona, tammikuuta 17, 2007
All I need is a bicycle
Keskiviikko 3.1.2007.
Nukuimme hävettävän myöhään. Sitä edelleen taistelee mielessään siitä, että pitääkö lomalla koko ajan tehdä jotain, herätä ajoissa ja olla ohjelmaa koko päiväksi vai sitten ei välittää kellosta, nukkua silloin kuin nukuttaa, syödä kun on nälkä ja niin edelleen… Viime vuodenvaihteen matkallamme teimme joka päivä jotain, koko ajan oli tekemistä tai paikasta a paikkaan b siirtymistä. Ainoastaan Fijillä lojuimme yhden päivän riippukeinussa. Vanhemmaksi kun tulee niin huomaa myös sen, ettei jaksa enää koko aikaa temmeltää jos ei ole niitä huilipäiviä välillä, menköön siis tämä aamu sellaisesta.
Koska aamiaisaika oli jo auttamatta ohi, söimme lounaan viereisessä Fare Manuiassa ja sitten otimme vuokralle polkupyörät. Tai polkupyörän irvikuvat. Mikolta lähti ketjut moneen otteeseen, polkimet eivät kestäneet vähänkään kovempaa polkemista, eli siis pienetkin ylämäet pyörää piti taluttaa. Pyöräilimme Vaitapeen, saaren ainoaan paikallisten asuttamaan oikeaan kaupunkiin. Matkan varrelle osui saaren kuuluisin ravintola Bloody Mary´s joka tosin nyt oli harmiksemme suljettu korjaustöiden vuoksi. Sisäänkäynnin luona oli lista kaikista kuuluisista asiakkaista joita ravintolassa vuosien varrella on käynyt. Lähinnä kansainvälistä party-jet-settiä Quincy Jonesista Johnny Deppin kautta Drew Barrymoreen ja Ringo Starriin. Vaitapessa teimme hieman ostoksia, Bora Bora-t-paita maksoi vajaat 30 euroa ja aurinkorasvapurkki saman verran.
Saari on ollut aikanaan USAn sotilastukikohta ja rannikkotykkejä on saarella jäljellä vieläkin. Kartassamme ne olivat merkittyinä mutta yhdellekään tykille ei ollut opasteita ja kun yhtä oikeaksi otaksumaamme tietä hetken käveltyämme vahtikoira päätti käännyttää meidät takaisin ajattelimme että olkoot nähtävyydet perkele.
Bora Boralla ei ole oikeastaan mitään muuta kuin luksusluokan hotelleja ja muutama vähän halvempi kuten esim meidän Temanuata Village. Hotellit ovat keskittyneet saaren eteläosaan Matira Pointiin sekä laguunia ympäröiville motuille. Laguuni onkin Bora Boran vetonaula. Jos siis pitää vesiaktiviteeteistä niin silloin tämä paikka on oikea lomakohde. Muuten tekemisen ja näkemisen löytäminen on vaikeaa. Pääsaaren keskellä kohoaa korkea vuori ja saarta kiertää 32 km:n pituinen tie. Haikkaamaan olisi toki voinut lähteä, mutta se ei ole suositeltua sadekauden aikana koska on erittäin kuuma ja polut saattavat olla märkiä ja jopa maanvyörymiä sattuu ajoittain.
No, veimme polkupyörät takaisin ja istuimme hetken katsellen auringonlaskua n. 10-vuotiaan pojan isännöimässä Fare Haere Mai –baarissa.
Ravintola-skene on järjestetty saarella hyvin. Hotellin respa buukkasi meille illaksi pöydän Bora Kaina Hut –ravintolasta. Ilmainen autokuljetus haki meidät juuri sovittuun aikaan klo 20.00, vei meidät ravintolaan ja heti jälkiruoan ja laskunmaksun jälkeen toi meidät takaisin. Kätevää. Ensimmäiset Mai Tai –drinkit maistuivat hyviltä ja ruoka oli ensiluokkaista, Mikko söi jälkiruoaksi ravintolan kuuluisaa suklaakakkua jota kuulemma Pierce Brosnan ottaa aina käydessään.
Nukuimme hävettävän myöhään. Sitä edelleen taistelee mielessään siitä, että pitääkö lomalla koko ajan tehdä jotain, herätä ajoissa ja olla ohjelmaa koko päiväksi vai sitten ei välittää kellosta, nukkua silloin kuin nukuttaa, syödä kun on nälkä ja niin edelleen… Viime vuodenvaihteen matkallamme teimme joka päivä jotain, koko ajan oli tekemistä tai paikasta a paikkaan b siirtymistä. Ainoastaan Fijillä lojuimme yhden päivän riippukeinussa. Vanhemmaksi kun tulee niin huomaa myös sen, ettei jaksa enää koko aikaa temmeltää jos ei ole niitä huilipäiviä välillä, menköön siis tämä aamu sellaisesta.
Koska aamiaisaika oli jo auttamatta ohi, söimme lounaan viereisessä Fare Manuiassa ja sitten otimme vuokralle polkupyörät. Tai polkupyörän irvikuvat. Mikolta lähti ketjut moneen otteeseen, polkimet eivät kestäneet vähänkään kovempaa polkemista, eli siis pienetkin ylämäet pyörää piti taluttaa. Pyöräilimme Vaitapeen, saaren ainoaan paikallisten asuttamaan oikeaan kaupunkiin. Matkan varrelle osui saaren kuuluisin ravintola Bloody Mary´s joka tosin nyt oli harmiksemme suljettu korjaustöiden vuoksi. Sisäänkäynnin luona oli lista kaikista kuuluisista asiakkaista joita ravintolassa vuosien varrella on käynyt. Lähinnä kansainvälistä party-jet-settiä Quincy Jonesista Johnny Deppin kautta Drew Barrymoreen ja Ringo Starriin. Vaitapessa teimme hieman ostoksia, Bora Bora-t-paita maksoi vajaat 30 euroa ja aurinkorasvapurkki saman verran.
Saari on ollut aikanaan USAn sotilastukikohta ja rannikkotykkejä on saarella jäljellä vieläkin. Kartassamme ne olivat merkittyinä mutta yhdellekään tykille ei ollut opasteita ja kun yhtä oikeaksi otaksumaamme tietä hetken käveltyämme vahtikoira päätti käännyttää meidät takaisin ajattelimme että olkoot nähtävyydet perkele.
Bora Boralla ei ole oikeastaan mitään muuta kuin luksusluokan hotelleja ja muutama vähän halvempi kuten esim meidän Temanuata Village. Hotellit ovat keskittyneet saaren eteläosaan Matira Pointiin sekä laguunia ympäröiville motuille. Laguuni onkin Bora Boran vetonaula. Jos siis pitää vesiaktiviteeteistä niin silloin tämä paikka on oikea lomakohde. Muuten tekemisen ja näkemisen löytäminen on vaikeaa. Pääsaaren keskellä kohoaa korkea vuori ja saarta kiertää 32 km:n pituinen tie. Haikkaamaan olisi toki voinut lähteä, mutta se ei ole suositeltua sadekauden aikana koska on erittäin kuuma ja polut saattavat olla märkiä ja jopa maanvyörymiä sattuu ajoittain.
No, veimme polkupyörät takaisin ja istuimme hetken katsellen auringonlaskua n. 10-vuotiaan pojan isännöimässä Fare Haere Mai –baarissa.
Ravintola-skene on järjestetty saarella hyvin. Hotellin respa buukkasi meille illaksi pöydän Bora Kaina Hut –ravintolasta. Ilmainen autokuljetus haki meidät juuri sovittuun aikaan klo 20.00, vei meidät ravintolaan ja heti jälkiruoan ja laskunmaksun jälkeen toi meidät takaisin. Kätevää. Ensimmäiset Mai Tai –drinkit maistuivat hyviltä ja ruoka oli ensiluokkaista, Mikko söi jälkiruoaksi ravintolan kuuluisaa suklaakakkua jota kuulemma Pierce Brosnan ottaa aina käydessään.
# posted by Mikko Kangasjärvi @ 2:48 ap. 
