aerialballet

Lauantai 23.12.2006.

Lähes jäätävä ja hiljainen aamu Belltownissa. Kävelimme Seattle Centerille jossa sijaitsee vuonna 1962 valmistunut torni Space Needle. Avaruusneula on kieltämättä, varsinkin yövalaistuksessaan, aika otherworldly hökötys. Jossain vanhassa 60-luvun Seura-lehdessä oli juttua tuosta ja se todellakin lienee ollut silloin melkoisen erikoinen laitos. Seattlen viehättävyys kaupunkina korostui tornista katseltuna. Melko lähellä keskustaa olevat rauhallisen oloiset omakotilähiöt näyttävät varsin houkuttelevilta ja joka puolella on vettä paljon. Ajoimme Monoraililla Westlake Centerille, joka ns. ostoskeskustan sydämessä ja kävelimme siitä Pike Place Marketille, joka mainitaan kaikissa matkaoppaissa kaupungin ykkösnähtävyytenä. Se on USAn vanhin yhä toiminnassa oleva kauppatori, enimmäkseen katettu sellainen. Jos asuisi Seattlessa, olisi kiva käydä aamuisin tuolla Pike Placella ostamassa tuoreita elintarvikkeita, koriste-esineitä, antiikkia, levyjä ym... Mahtava paikka, mutta kun ei viitsisi kanniskella loppumatkaa mitään mitä ei ihan välttämättä halua ostaa... Maailman ensimmäinen Starbucks Coffee löytyy muuten Pike Placelta. Kävimme ovella kääntymässä mutta se oli niin tupaten täynnä, että nuuhkaisu riitti.

Kävelimme sitten 1st Avenueta pitkin Pioneer Squarelle, joka on kaupungin vanhinta osaa. Elliott Bay Book Company on ehkä maailman hienoin kirjakauppa. Yhtä iso valikoima kuin Borderseissa ja Barnes & Nobleissa, mutta myynnissä on myös käytettyjä kirjoja sekä pienkustantamoiden teoksia ja kaupan sisustus on upean persoonallinen ja henkilökunta kuulemma asiantuntevaa. Kävelyretki jatkui Chinatownin ja International Districtin läpi Capitol Hillille, jossa nappasimme pakolliset valokuvat Jimi Hendrixin patsaan luona, söimme Six Arms- panimopubissa ja poikkesimme Linda´s Tavernissa, jossa tarinan mukaan Kurt Cobain nähtiin viimeisen kerran hengissä.

Panimopubeista pari sanaa: Missään muualla USAssa, jossa olemme käyneet, ei ole ollut yhtä paljon pienpanimoita. Niiden oluita myydään lisäksi muissakin pubeissa ja täältä on itse asiassa vaikea löytää paikkaa, jossa olisi se maailman tylsin Stella Artois - Fosters - Kronenbourg - Guinness -hanavalikoima. Kanadan puolella sama juttu. Tämä Pacific Northwest on todellista oluen ystävän toiveunta.

Capitol Hilliltä kävelimme ydinkeskustaan takaisin ja toiveuni jatkui vielä paikoissa Kells, White Horse, Virginia Inn ja Two Bells. Tätä ennen poikkesimme myös Bordersissa, jossa lueskelimme uusia Suomen matkaoppaita. Mikähän siinä on, kun ulkomailla ollessa tuntee suurta ylpeyttä kun lukee jonkun ulkomaalaisen kirjoittamaa, usein ylistävää tekstiä suomalaisista ja suomalaisuudesta. Hyvä ettei tippa tule silmään. Isänmaallisuutta? Ehkä sitten. Miksei sitä samaa tunnetta sitten tule useinkaan Suomessa ollessa?

White Horse on mukavan hämärä kirjastopubi ja siellä oli tarjolla englantilaisen Samuel Smiths-panimon olutta. Panimo omistaa Lontoossa parisenkymmentä pubia ja on kuuluisa siitä, että myy oluensa puolta halvemmalla kuin muut pubit. Illallinen maistui tällä kertaa Mama´s Mexican Kitchenissä Belltownissa.

Seattle vaikuttaa elävämmältä ja persoonallisemmalta kaupungilta kuin rajan toiselta puolelta löytyvä Vancouver. Ehkä asiaan vaikuttaa sekin, että meidän vierailumme aikaan sattui olemaan huomattavasti parempi ilma kuin pohjoisemmassa naapurissa ja se, että Joulu on jo ovella ja ihmisillä hyvä tahto.

Mikko ja Jarna, Ramada Inn, Belltown, Seattle, Washington, USA