aerialballet

Torstai 21.12.2006.

Veimme jälleen aamiaiselle mukaan omat 7-11-kaupasta ostamamme juustot, toivat hieman lisäsäväystä toasteihin... Kävelimme check-outin jälkeen muutaman korttelinvälin Hornby Streetille Avisin autovuokraamoon, saimme allemme Ford Tauruksen ja ei muuta kun on the road... Kävimme katsomassa pääsisikö Stanley Parkiin mitenkään, mutta suurin osa teistä oli suljettu, no way ! Kävimme kääntämässä Lions Gate Bridgen pohjoispuolella olevan Capilanon riippusillan luona, sekin oli suljettu yleisöltä toistaiseksi.

Nokka kohti Yhdysvaltoja. Kanadan puolella poikkesimme vielä Stevensonin kalastajakylässä Richmondissa, jossa näimme ensimmäisen McDonaldsin. Toki poikkesimme syömässä Quarter Pounderit välipalaksi. Aivan kummalliselta tuntuu, että Vancouverin keskustassa ei näyttäisi olevan ensimmäistäkään Mäkkäriä. Eikä yhtään mustaa ihmistä. Aasialaisia on 38% kaupungin väestöstä mutta mustia ei ensimmäistäkään. Pistää vaan silmään, ei taaskaan mitään rasismia tai ihmisten eriarvoistamista, ettäs sitten tiedätte !!

Blainen kohdalla on Kanadan ja USA:n raja. Pysähdyimme autojonoon hetkeksi. Tämän rinnalla Suomen ja Venäjän rajan rekkajonot ovat varmaankin aivan helvettiä, tämä meni aika sukkelaan. Tai ei. Jouduimme tietenkin tuplatarkastukseen. Vieläkään viranomaiset eivät meinanneet uskoa, että todellakin olemme lomailemassa. Kysyivät, että onko sukulaisia täällä joiden luona voisimme majoittua. Olisi tehnyt mieli sanoa, että kymmenittäin (Mikon äidinisän suvun tutkimus kertoo yhden sukuhaaran asettuneen juuri Seattlen lähimaastoon 1900-luvun alussa), mutta emme tunne heitä vielä.

Maisema alkoi vaihtua vähitellen poutaisemmaksi. Ajoimme Interstate-5-tietä etelään päin ja käännyimme Burlingtonin kaupungin kohdalta Fidalgo- Ja Whidbey-saarille. Jälkimmäiselle tulo oli jylhä näky. Melkein yhtä jylhä oli viime kesänä Kemiön saarelle ajo, tämä tie oli vain vähän korkeammalla. Kerkisimme aivan hirveällä munkilla 16.30 lähtevälle lautalle joka vei meidät Keystonesta Port Townsendiin, pieneen taiteilijoiden ja muusikoiden suosimaan rantakaupunkiin Olympic Peninsulalle. Kirjoittauduimme viehättävään 1800-luvulta peräisin olevaan Palace Hotelliin joka on aiemmin toiminut bordellina. Huoneessamme on aikaisemmin vastaanottoaan pitänyt Miss Alice, jonka nimi vieläkin lukee ovessa. Olemme varmoja, että lähtiessämme syömään joku muu auttoi avaamaan huoneemme ovea, jotain ihmeellistä tässä paikassa on. Tätä kirjoittaessakin yläkerrasta kuuluu merkillistä meteliä.

Söimme herkulliset ateriat viereisessä Public House -pubiravintolassa ja kävimme vielä yhdessä kaupungin pienpanimoista, jossa tarjoilijaheppu pakkojuotti meille huomattavan erinomaista barleywinea, sekä Sirens-pubissa, jossa esiintyi luultavasti paikallinen trubaduuri. Tänne voisi jäädä ja ryhtyä kalastajaksi.

Mikko ja Jarna, Palace Hotel, Port Townsend, Washington, USA